Kuulkaa Häntä! Osa 1

”’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden’. Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä’. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.” (Matt.17).

Mitä me kuulemme ja missä? Pystymmekö erottamaan mitä erilaisimmissa tilanteissa ihmisen puheen ja Herran puheen? Meitä varoitetaan vakavasti nimenomaan tässä ajassa:

”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan…” (Matt.24).

Jos mahdollista, Jumalan erikoisesti valitsematkin eksytettäisiin! Millainen eksytys! Se ei siten voi olla mitään selvästi harhaoppista tai väärää, vaan niin lähellä aitoa ja todellista, että sen erottamiseen tarvitaan henkien erottamisen armolahja. Näennäisesti kaikki on hyvin ja ”aivan kuin oikeata”, mutta kaikkein inhottavin sanamuoto kuuluu: ”aivan kuin”!

Suurin osa ihmiskuntaa tyytyy tuohon ”aivan kuin”, ajattelematta sen enempää jumalallista totuutta ja todellisuutta. Itse olen tuon sanonnan kuullut menneiden vuosikymmenien aikana aivan liian usein. Jollekin riitti perusteluksi erikoisille näkemyksilleen se, kun joku oli niin ja niin kovasti jonkun merkittävän henkilön näköinen!

Mitä haluaa Jumalamme kuuluttaa suuren pasuunan tavoin meille sanoessaan:

”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä!”

Aivan liian moni käsittää tämän englantilaisittain, ajatellen raamatunpainoksia, joissa Herramme omat sanat ovat painetut punaisella. Aivan liian monelle Herran kuuleminen tarkoittaa ensisijaisesti Hänen puheensa lainauksia, käsittämättä Hänen Itsensä olevan Sana. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme! Hän Itse on:

”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.” (Matt.4).

Tuohon aikaan ei Uutta Testamenttia ollut vielä kirjoitettu, joten Herramme viittaa Jumalamme kokonaistodistukseen:

”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Luuk.24)

Saman todistaa Paavali jumalallisella valtuutuksella:

”Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.” (Apt.28).

Hänessä jatkui Herramme Jeesuksen Kristuksen todistus ja elämä, tällaisella tavalla lihaan tulleena! Hän oli nyt hiukan toisella tavalla huutavan ääni erämaassa – Herran ääni, ei itsensä! Samoin tulee olla meidän kohdallamme, riippumatta siitä saammeko ihmiset vakuutetuiksi vai emme!