Hoosianna!

”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.” (Joh.3).

Tänään kirkot ja seurakunnat ovat täynnä joulua odottavia ihmisiä. Joulun sanoma toivotetaan tervetulleeksi, mutta useat tulevat kirkkoon ja jumalanpalveluksiin seuraavan kerran vasta jouluna, tai kun lauletaan kauneimpia joululauluja. Mieleeni tulevat lukuisten dokumenttien johdosta sodanaikaiset joulut ja kirkossa käynnit. Silloin ei keskitytty vain joulunviettoon, vaan todella etsittiin lohtua ahdistavan ajan keskellä. Jumalan olemassaoloon uskoi vielä moninkertainen määrä nykyhetkeen verrattuna. 

Ihminen on omalla tavallaan yksinäisempi kuin koskaan aikaisemmin, ja jos hän ei usko enää Jumalaan ja Hänen olemassaoloonsa, mistä hän etsii apua ja lohtua elämäänsä? Joulu on pian ohitse ja tulee pitkäaikainen arki, joka ahdistaa lukemattomia ihmisiä. Kuinka voisimme ylipäätään rakentaa koko elämisemme joidenkin juhlahetkien varaan, etenkin kun olemme tulleet hetkiin, joissa aivan maallisetkin tahot ilmoittavat vakuuttavasti, että on aika sanoa hyvästit sille maailmalle, jonka olemme tottuneet tuntemaan?

Hoosianna, oi auta, pelasta, on alkuperäinen merkitys. Tämän huudahduksen ei tulisi kuulua vain tänään, riemullisena juhlamielenä, vaan totisena ja jatkuvana sydämen rukouksena mitä suurimman pimeyden keskellä. Jos me uskovaisina emme ota vaarin tästä ajasta ja hetkestä, kuinka sen voisivat tehdä maalliset lähimmäisemme?

Emme halua pilata kenenkään joulun odotusta, vaikka tiedämme sitä vietettävän vääränä ajankohtana. Ihminen tarvitsee edes hetken jonkinlaista valoisuutta ja iloa harmaaseen ja usein synkkäänkin arkeen. Emme kuitenkaan voi olla korostamatta sitä, että koko elämämme toivo perustuu, ei tiettyihin kirkollisiin juhliin, vaan siihen pelastushistorialliseen kokonaisuuteen, josta joulu ja pääsiäinen ovat vain osia. Ei riitä että muistellaan Herraamme pienenä vauvana tai Golgatan ristillä kärsivänä Messiaana, vaan Jumalan Sanana (Joh.1), joka toteutui keskellämme Täydellisenä Elämänä, josta meidän on tultava osalliseksi, jos mielimme elää iankaikkisesti. Jumalalla on vain hyvä tarkoitus meitä kohtaan, sen Hän on osoittanut kaikin mahdollisin tavoin.

”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.”