”Älköön teidän sydämenne olko
murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta
asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen
valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa,
tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä
minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh.14).
Aamun uutiset kertovat meille hälyttäviä asioita, eikä ole mikään ihme
että moni tuntee melkoista epävarmuutta tulevaisuuden ja jo tämänkin hetken
johdosta. Maallisessa mielessä elämme todella vakavassa ajassa, mitä ei tule
vähätellä ja selitellä väärällä tavalla.
Täällä kaikki on vajavaista ja puutteellista, mutta jokin
sisimmässämme kertoo meille jostakin paremmasta ja todellisemmasta. Me odotamme
ja kaipaamme selvää muutosta, mutta se ei sittenkään taida tulla aivan
odottamallamme tavalla. Se jokin sisimmässämme on todellisuudessa viritetty
jonnekin kauemmaksi, ajan rajan tuolle puolelle. Meidän on vielä viivyttävä
jonkin aikaa tässä levottomassa maailmassa, mutta meihin halutaan nyt valaa
luottamusta ja turvallisuuden tunnetta, joka ei perustu maallisten asioiden
muuttumiseen, vaan iankaikkiseen olemukseemme.
”Älköön teidän sydämenne olko
murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta
asuinsijaa.”
Me joudumme erottamaan toisistaan kaksi erilaista murhetta. Herramme
sanoo myös:
”Totisesti, totisesti minä
sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva;
te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi. Kun vaimo
synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on
synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että
ihminen on syntynyt maailmaan. Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen
taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä
pois teidän iloanne.” (Joh.16).
Olemme mitä suurimpien muutosten keskellä. Uusi Elämä ei synny ilman
kipuja ja hetkellistä murhetta kivun johdosta. Jotakin aivan uutta on
syntymässä, siitä kertovat meidän hengelliset synnytyskipumme. Herramme ei ole
unohtanut meitä, vaan haluaa juuri nyt aivan erikoisella tavalla muistuttaa
meitä todellisesta päämäärästämme, todellisesta kodistamme, jonne vievän tien
tunnistamme kaikesta kivusta huolimatta!
Herra Jeesus Kristus on Tie,
Totuus ja Elämä. Hän on valmistanut meille oikean kotimme, jolle mikään tällä
maan päällä ei vedä vertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti