Emme tiedä hetkeämme

Olen ollut hiukan huonossa kunnossa parin viime viikon ajan. Eräänä aamuna lensin jälleen kerran nurin polkupyörän kanssa tullessani kotiin hammashoidosta. Yhtäkkiä pyörä väkisin karkasi pyörätieltä oikealle, ajoradalle. Miten se oikein tapahtui, en käsitä, mutta löin kasvoni asfalttiin sellaisella tavalla, että joudun uusimaan naarmuuntuneet silmälasini. Kaksi ystävällistä miestä auttoi minut pyörän alta ja voin vain ihmetellä sitä, ettei minua sattunut selvästi havaittavalla tavalla. Esimerkiksi kasvoihin ei tullut selvästi havaittavia vammoja!

Verenpaineeni alentumisesta johtuvat huimauskohtaukset alkavat olla siinä määrin toistuvia, että joudun rajoittamaan melko radikaalisti pyöräilyä. Käveleminen on taas hiukan ongelma oikean jalan katkenneiden hermoratojen johdosta. Viikon ajan on vasenta lonkkaa särkenyt ensimmäistä kertaa elämässäni. Voin siis vain huokailla Herran puoleen näiden elämää rajoittavien ongelmien johdosta! Mikä kaiken tarkoitus on, se on toistaiseksi arvoitus.

Kasvoilleni asfaltille lentäminen jäi varmaankin lopuksi elämääni mieleeni. Se puhuu jotakin elämän hauraudesta ja kohtaamistamme väistämättömistä asioista. Joudun toden teolla pysähtymään ja ajattelemaan omaa elämääni ja sen haurautta. Juuri sillä hetkellä ei tullut autoja sillä puolella tietä! Mitä minun tulee nyt oppia tästä hetkestä, jossa aivan erikoinen suojelu oli kaiken dramatiikan keskellä? Emme todella tiedä huomispäivästä, kun tämäkin päivä sisältää selviä yllätyksiä!

Kaikki keholliset vaivani vaikuttavat myös henkiseen ja hengelliseen puoleeni. En tiedä jaksanko kirjoittaa päivittäin. Pyydän siis nyt entistä suuremmalla ahdistuksen tunteella esirukousta puolestani, että voisin täyttää sen tehtävän, jonka uskon annetun minulle. Jos en pääse liikkumaan tarvittavassa määrin, johtaa se entistä suurempiin terveydellisiin ongelmiin.

En aivan tarkoituksella puutu moniin maallisiin tapahtumiin, koska minulla ei rehellisyyden nimissä ole niitä koskien mitään näkyä tai sanomaa. Riittää kun Raamatun profetioista tietoisena luemme ja kuuntelemme uutisia. Kun näemme kaiken tapahtuvan, me nostamme päämme ja katseemme ylös, taivaallisiin asioihin, emmekä antaudu pelon ja sotasanomien valtaan. Näin täytyy tapahtua, ja tulee tapahtumaan edelleenkin. Olemme jälleen kerran eräänlaisessa käännekohdassa, joka koskettaa koko ihmiskuntaa.

Mitä suurimmalla vakavuudella kehotan lukemaan jo aikaisemmin kirjoittamiani tekstejä, jos en päivittäin kykene kirjoittamaan uusia. Kaikki eivät taida olla tietoisia siitä, että teksteistä voi etsiä hakusanalla haluamiaan aiheita oikeassa ylälaidassa sijaitsevan hakuruudun avulla.