Julistaja on siis vain kuin ruokaesittelijä, joka innostaa läsnäolevia
tai kuulijoita terveelliseen ruokavalioon. Hän itse jää, oikeassa ilmapiirissä,
suorastaan esittelemänsä ravinnon varjoon. Hän pystyy rajallisena aikana
koskettelemaan vain kulloisenkin aiheen pintaa, jättäen kuulijoidensa sisimpään
suoranaisen kiireen päästä kotiin ja kaivautumaan syvemmälle innostuksensa
aiheeseen!
Ei riitä se, että kuulemme Jumalan Sanaa julistettavan. Meidän on
selvitettävä itsellemme millaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä!
”Nämä olivat jalompia kuin
Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat
joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Apt.17)
Hengellinen elämämme ei voi perusta siihen, että pidämme erikoisessa
arvossa jotakin julistajaa tai opettajaa, lisäksi uskoen olevan totta kaiken,
mitä hän sanoo! Meidän itsemme on vakuututtava kaikesta omaksumastamme ja
kuulemastamme.
”Sentähden pankaa pois kaikki
saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana,
joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa
sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak.1).
Meissä voi siis olla Sanaa istutettuna, mutta se on vielä sisäisesti
sulateltava, jotta se tulee osaksi meitä ja me osaksi sitä!
”Sillä hyvä sanoma on
julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
(Hebr.4)
Mitä tulee totena pitämiseen, on meidän pakko lukea myöskin:
”Sinä uskot, että Jumala on
yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.” (Jaak.2).
Lukekaamme siis säännöllisin väliajoin psalmi 119, joka aivan
erikoisella tavalla korostaa henkilökohtaista Sanaan syventymistä ja siitä
ammentamista!
”…teroita heille Jumalan
edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan
niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi,
joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein
jakelee totuuden sanaa.” (2.Tim.2).
”Ja hänen päällänsä lepää
Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja
Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä
eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa
oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa
jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja
totuus hänen lanteittensa side.” (Jes.11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti