”Ja Hän antoi muutamat…” Osa 3

”Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (EF.4).

Herran ystävät

”…vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus…”

Herramme kutsuu omiansa myös ystäviksi. Suhteemme Häneen on niin läheinen, että sen käsittämiseen kuluu koko ihmiselämä, ja täydellisen kuvan Hänestä ja hänen rakkaudestaan saamme vasta ajan tuolla puolen, kohdatessamme Hänet sellaisena kuin Hän todella on. Hän on täydellinen kuva Isästä ja Hänen rakkaudestaan, siinä määrin, että sanotaan vastoin kaikkea hengellistäkin käsityskykyämme, mistä en milloinkaan ole kuullut kenenkään saarnaavan:

”Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (1.Kor.15).

Jumaluuden lihaan tuleminen on täyttänyt tehtävänsä maallisen ajan puitteissa ja kaikki sulautuu tuona hetkenä uudella tavalla iankaikkisuuteen, josta mekin olemme tulleet osallisiksi. Tätä me emme pysty käsittämään, mutta olemme silti osa sitä! Tärkeintä on vain oppia kaikki meille tarkoitettu jumalallinen aarteisto siinä määrin kuin aika riittää.

Edellytyksenä kaikelle on vain se, että me kaikin tavoin totuutta noudattaen kasvamme rakkaudessa Häneen, joka meille on kaiken ansainnut uhrikuolemallaan. Herramme omien sanojen mukaan meillä on mahdollisuus hyvin suuressa määrin saavuttaa Hänen kaltaisuutensa oppimalla avoimin mielin ja sydämin:

”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.” (Luuk.6).

Jokaisen opettajan ja saarnaajan, jokaisen johtavassa asemassa olevan ja jokaisen rivikansalaisen tehtävä on korostaa tätä hengelliseen täydellisyyteen pyrkimistä jokaiselle kohtaamalleen! Jumalan kansa ei ole nyt tappion tai häviön vallassa pahan ajan ja laittomuuden leviämisen johdosta. Juuri nyt meille kuulutetaan taivaallisin pasuunoin:

”Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon…” (1.Joh.4).

Kaikkialla huudetaan herätyksen puoleen ja toivotaan koettavaksi jotakin sellaista, mikä kadottaisi tunteen seurakunnan alennustilasta. Mieleeni on voimakkaana jäänyt se, kuinka eri piireissä arvuuteltiin ketä Jumala tulisi käyttämään herätyksen synnyttämiseksi ainakin omissa piireissä. Meikäläinen suljettiin sitten aikoinaan pois tästä kisasta liiallisen Raamattuun pitäytymisen johdosta. Esiin noustakseen vaadittiin tietynlaista henkilökulttia, joko itseensä tai johonkin toiseen kohdistuvaa. Näinkö herätys siis syntyy? Juuri tänä aamuna koen kohdanneeni eräänlaisen herätyksen siemenen seuraavassa Herramme puheen lainauksessa:

”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.”(Joh.15).

Herätys ei ole jossakin uuden löytämisessä ja tietyn armoitetun persoonan esiin nousemisessa, vaan jo meille annetun ja lahjoitetun uudelleen, alkuperäisessä merkityksessään, kokemisessa ja oivaltamisessa. Kukaan suuri persoona ei voi antaa meille sitä, minkä jo omistamme Herramme omien sanojen perusteella. Kaikki olemme omalla paikallamme Paavalin ja muiden julistajien ohella Jumalan työtovereita, Herran ystäviä, Jumalan lapsia, jakaen toinen toisellemme sitä hengellistä varantoa ja varastoa, joka ehdottomasti ja ikuisella varmuudella on jo meille annettu, lahjoitettu, ilman ansiotamme tai ponnistelujamme!

”Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.” (Jaak.1).

Kaikki hyväksemme ja hengelliseksi kasvuksemme oleva tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, joka jo on lahjoittanut meille kaiken Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Herätys on tämän totuuden ja todellisuuden omaksumisessa! Siis katse pois ihmisistä ylös vuorille, mistä tulee meille todellinen apu!