”…me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois
Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet
sisimmästämme valheen sanoja. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus
seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla.
Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi.
Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.” (Jes.59).
Millaisessa ajassa
elämmekään, kun jopa kirkolliset johtajatkin ovat avanneet sisimpänsä hengille,
jotka saavat heidät puhumaan asioita, jotka ovat selvääkin selvempää kapinaa
meille tallennettua Jumalan Sanaa vastaan! Kirkollisen leiman ja olemuksen
johdosta ei voida ajatellakaan hurskaudesta ja jumalanpalveluksesta luopumista,
mutta Eevan henki on saanut valtaansa niin laajat piirit, että hänen
epäilyksensä ja ”viaton” tietämättömyytensä ovat kuin varjo nykyisen
suoranaisen julistuksen rinnalla: ”Onko Jumala todella sanonut? Ei tietenkään,
vaan me selitämme kaiken nyt uuden näkemyksen pohjalta!”
”…puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet
sisimmästämme valheen sanoja.”
Juuri nyt elämme aivan erikoisella tavalla
todeksi:
”Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin
kirjoitettu on: ’Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että
voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään’.” (Room.3).
Me olemme mitä suurimpien
ratkaisujen edessä juuri nyt, tässä hetkessä! Mikä on ratkaisumme, minkä valitsemme,
mille osoitamme suosiotamme? Meille ei riitä vain jonkinlainen ja
jonkinasteinen jumalanpalvelus, vaan me olemme itse asiassa jo nyt aivan
tietoisen oikeudenkäynnin keskellä, eikä osaamme ratkaise viime hetkien
herääminen ja elämänmuutos, vaan me olemme kovaa vauhtia kiitävässä junassa,
josta on poistuttava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa! Epäuskon ja väärien
valintojen aikaansaama tuomio on jo tässä ajassa meidän yllämme:
”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa,
vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen,
sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole
uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus
on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta;
sillä heidän tekonsa olivat pahat.” (Joh.3).
Uskovaisinakin meidän on
tehtävä selvä ratkaisu oikeiden asioiden puoleen, sillä emmehän toki rakasta
pimeyttä!
”…me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois
Jumalaamme seuraamasta…”
Herramme on jatkuvassa
liikkeessä, kasvussa! Jos kiellämme Hänet, on Hänkin kieltävä meidät! Me emme
totisesti halua vetäytyä pois, seuraamasta Häntä, vaan hintaan mihin tahansa
haluamme kuulua siihen joukkoon, joka loppuun asti kuuluttaa: ”Kyllä, Jumala on
todella sanonut!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti