Mitä voimme tehdä?

”’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.’ Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6).

Meidän todellinen taistelumme ei ole näkyviä ja lihallisesti havaittavia voimia vastaan. Me emme ole taistelujen ja nykyisten sotien keskellä vasta tiettyjen merkittävien terrori-iskujen jälkeen, vaan todellisuudessa olemme olleet sodassa koko uskossa olomme ajan. Me vain niin helposti unohdamme sen meitä masentavien ja ikävien tapahtumien keskellä. Kaikesta tästä todisteena on kirjoittaja, josta jo vuosikymmenien ajan on tietyllä tavalla haluttu päästä eroon mitä arveluttavimmin keinoin.

Ajoittain on masennus pyrkinyt valtaamaan mielen ilon sijasta, että on osallinen sellaisesta autuudesta, josta Herramme puhui. Jos kerran pahan puhuminen ja alas painaminen ovat sellaista luokkaa, tulisi Sanan mukaisesti vain iloita samoista kärsimyksistä joista Herrammekin tuli osalliseksi. Eiväthän itse asiassa mitkään hyökkäykset ole kohdistuneet itseeni, vaan esittämääni Herran asiaan!

Me usein puhumme vain vihollisen voimista ja tekemisistä sen sijaan että ajattelisimme asioita jumalallisesta näkökulmasta ja kiinnittäisimme ihmisten huomion oikeisiin asioihin. Kautta vuosikymmenien on tietyissä piireissä, tiettyjen persoonien vaikutuksesta, kauhisteltu kaikkea pahaa niin maailmassa kuin kristillisissäkin piireissä, saavuttaen siten näennäistä hengellistä tyydytystä ja valtaa. Mutta onko meidät kutsuttu kertomaan kaikesta pahasta ja täyttämään mielen lokerot vahingollisilla asioilla ja näkemyksillä? Onko tarkoituksemme saavuttaa tällaista mielenliikutusta pahuudesta kertomalla, luoden kuuluisalle julistajallekin havaitsematonta pelkoa ja arkuutta kuulijoiden olemuksessa?

Kertomuksemme jumalanmiehen palvelijan mielen täytti selvä pelko näkemänsä johdosta. Sen hetkiset tapahtumat ja vieraiden joukkojen maahan vyöryminen olivat päällimmäisenä hänen olemuksessaan, ja voimme selvästi ymmärtää hänen esittämänsä kysymyksen: ”Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä? Mitä me voimme tehdä?”

Mitä me voimme tehdä tänä päivänä? Kautta ihmiskunnan ajan kaikuu sama vastaus yhtä voimallisena ja vaikuttavana kuin vuosituhansia sitten:

”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’, ketkä  sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?” (Hebr.3).

Me olemme lähteneet pois entisestä, vanhasta orjuuden pesästä, kohti Luvattua Maata. Luvattua ei kuitenkaan koskaan ole saavutettu ilman taisteluja, vaivaa ja hikeä! Sota ei ole meidän, vaan Herran, sen olemme jossakin, pelottavassakin määrin, unohtaneet koettelemustemme ja henkisten taistelujen keskellä. Siksi olemme niin usein tunteneet olevamme aivan yksin, vaikka olemmekin osa suurta, eteenpäin marssivaa Jumalan armeijaa, jota eivät tämän maailman voimat voi nujertaa! Tappio on vain näennäinen, vääriin tiedustelutietoihin ja havaintoihin perustuva!

”…kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran…” (1.Sam.17).

Me emme siis voi turvautua maallisiin aseisiin ja keinoihin, sillä Herra sotii meidän puolestamme! Koko Vanha Testamentti on täynnä esimerkkejä siitä!

Mitä meidän siis tulee tehdä? Mihin kiinnittää huomiomme?

”’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.’ Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.”