Mitä me nyt teemme? Osa 1

”Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.’ Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6).

Päivittäiset uutiset saavat meidät tekemään monenlaisia kyselyjä mielessämme. Keskellämme ei näytä olevan oikeastaan ketään todellista tiedon lähdettä tai profeettaa, jonka luokse voisimme turvallisin mielin mennä saadaksemme tyydyttäviä vastauksia. Sen sijaan kristillisessä maailmassa kiertävät mitä erilaisimmat näkemykset ja näyt ja unet ja profetiat, jotka omalla tavallaan ovat jopa täydellisessä ristiriidassa keskenään. Niin monta kuin on ”profeettaa”, yhtä monta on toisistaan eriävää selitystä ja näkemystä!

Oikeastaan tiedämme vain, että kaikki näkemämme ja kokemamme tavalla tai toisella valmistelee täydellistä antikristillistä hallintaa, joka on ennalta kerrottu meille Pyhässä Sanassa. Kaikista sotakuvista ja – kertomuksista huolimatta samanaikaisesti levitetään aivan käsittämätöntä viestiä rauhasta ja turvallisuudesta, johon ihmiset halutaan tuudittaa kaikesta jumalankielteisyydestä huolimatta. Rauha, rauha, turvallisuus, ei hätää mitään! Ei kiirettä parannuksen tekoon!

Ihmisten neuvottomuus on kuitenkin sitä luokkaa, että Jumalan ja Hänen Sanansa hylkäämisestä huolimatta ihmisten sisimmässä on suuri hätä ja huoli, ei vain huomisesta, vaan jo tästä päivästä. Heidän sydämissään ovat aivan erikoisella tavalla avoimien ovien päivät Todelliselle, Täydelle Evankeliumille. Jokin heissä kertoo ikuista viestiään siitä, että kaiken laittomuuden ja rakkauden kylmenemisen keskellä kuitenkin on olemassa Todellinen Jumala, joka vääryyden ja kielteisyyden johdosta on kätkeytynyt muodolliselta kristillisyydeltä.

Me olemme omalla tavallamme samanlaisessa tilanteessa kuin Elisa ja hänen palvelijansa. Mitä erilaisimmat vihamieliset joukot etenkin hengellisellä alueella ympäröivät meitä. Lisäksi mieltämme askarruttavat suuressa määrin suuret väestön liikehdinnät Euroopassa. Kaikki on mitä suurimmassa määrin tulosta ja hedelmää länsimaisesta siirtomaapolitiikasta ja ylimielisyydestä, jotka nyt kostautuvat tavalla, joka ainakin näyttää olevan suurten johtajien käsityskyvyn ulkopuolella. Me kristittyinä tiedämme ehkä paljon enemmän kuin johtajamme, mutta milloin on haluttu kuulla Jumalan Sanasta ammentamaamme viisautta?

Olemme siis samankaltaisessa tilanteessa ja esitämme varmasti useampiakin kysymyksiä:

”…katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’”

Korostetusti tulee esiin kysymys: ”Mitä ME nyt teemme?” Tuona aikana ihmisen mahdollisuudet olivat olemattomat suurten joukkojen edessä. Mieleeni tulevat jälleen kerran ne ”joukot” omassakin maassamme, jotka suunnittelevat mitä erilaisimpia pakokeinoja ja turvapaikkoja, joita ei todellisuudessa ole olemassakaan. Emme enää harrastele jotakin talojen katoilla, eikä maassamme ole suuria vuoria, jonne voisimme piiloutua, hakematta jotakin alakerrasta!

Ainoa todella rehellinen ja oikea vastaus sisältyy Elisan sanoihin:

”Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa!”

Me haluaisimme kaikki vaikeat kysymykset vastattaviksi meitä miellyttävällä tavalla. Uskovaisuudesta huolimatta kuolema on meille todellisuudessa melkein tabu. Kaikki vastaukset joihin se mahdollisesti voisi sisältyä, saavat mielessämme jollakin lailla arveluttavan leiman. Miksi emme voi Paavalin tavoin huudahtaa: ”Kuolema on minulle voitto!” Monen kohdalla pakotie kaikesta maallisesta uhkasta saattaa selvästikin sisältyä kyseiseen ilmaisuun. Onhan se ollut totta ja on tänäkin päivänä lukemattomien veljiemme ja sisartemme kohdalla!

Lohtumme ei perustu ainoastaan Vanhan Liiton lainaukseen, vaan meille vakuutetaan juuri nyt:

”…se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” (1.Joh.4).