Mitä me nyt teemme? Osa 2

 ”Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.’ Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.’ Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6).

Onko palvelijan kysymyksessä mitään tuttua ja ajallisesti meitä läheisempää? Kuka muu on esittänyt saman kysymyksen myöskin hyvin sotaisessa ympäristössä? Israel oli miehitettynä ja jatkuvasti kantautui viestejä välien selvittelystä. Voisimmeko mekin hengessämme asettua tuohon ajankohtaan ja esittää saman kysymyksen jonkinlaisen raamatullisen kiinnekohdan saadaksemme?

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’ Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ’Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta’.” (Apt.2).

Me ehkä pidämme hengellisiä asioita niin itsestään selvinä ja omanamme, että emme näe metsää puilta. Me ikään kuin näemme kaiken kaksijakoisena, valittuamme mielestämme oikean puolen. Kaikki muut ihmiset näemme toisella puolella olevina ja sen johdosta vastapuolena. Mutta jos kaikki on vain meidän valintaamme ja näkemyksiämme ilman todellista vastinetta, näkemyksemme mukaista elämää, emme sittenkään ole vielä sillä paikalla minne sananjulistus meidät on tarkoittanut!

Me taidamme tarvita uutta helluntain kokemusta enemmän kuin olemme koskaan tulleet ajatelleeksi. Kaiken näkemämme ja kuulemamme tulisi aikaansaada todella voimakas reaktio sisimmässämme, niin että pisto sydämessämme saisi meidät kokemaan todellisen vastuumme niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä!

Elisan aikana ei ollut kysymys hänen ja palvelijansa taistelukyvystä ja vihollisen kohtaamisesta maallisin keinoin ja välinein. Tuohon aikaan silmien avautuminen merkitsi ensisijaisesti hengellisen vastuun ottamista näkymättömän maailman tuen todentamisen kautta. Ei ollut kysymys Elisan profeetallisuudesta eikä palvelijan neuvokkuudesta ja voimasta, vaan näkymättömän maailman merkityksestä! Sama koskee meitä tässä ajassa, jossa meidän ei niinkään tule katsella muiden tekemisiä ja näkemyksiä, vaan antaa Sanan tehdä tehtävänsä omassa sisimmässämme:

”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hebr.4).

Kaiken taistelun ja sotaisuuden keskellä on lepomme ehkä lähempänä kuin aavistammekaan! Sana sai aikaan piston helluntain kuulijakunnassa, saaden ihmiset keskittymään kaiken joukon keskellä omaan hengelliseen tilaansa. Kysymys ei ollutkaan toisten ihmisten tekemisten tarkkailusta, vaan aivan kohti tulevasta kaksiteräisestä miekasta, joka aikaansai kysymyksen:

”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”

Johannes Kastajan kuulijat esittivät saman kysymyksen, saaden selvän vastauksen: Heidän tuli noudattaa vanhurskautta toiminnassaan läheisiään kohtaan!

Meidän tiemme ja päämäärämme perustuvat yhä vielä muuttumattomaan Jumalan Sanaan. Jumalamme ei tee poikkeusta meidänkään kohdallamme:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’ Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ’Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta’.”

Me olemme varmastikin noita kaukana olevia, mutta sama lupaus pätee meidänkin kohdallamme vielä tänä päivänä! Näkymättömän maailman sotajoukot ovat palveluksessamme oman tietoisuutemme ulkopuolella!