”Ja Hän antoi muutamat…” Osa 1

”Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (EF.4).

Vain kaksi lausetta, mutta millainen onkaan jälkimmäinen! Olemme kirjoittaneet palvelustehtävistä ja tämä on selvästi jatkoa aiheellemme. Meillä on nyt yksi lause, josta voisimme kirjoittaa vuosikausia tyhjentämättä sen hengellistä sisältöä. Mielessäni alkoi heti herättyäni soida ajatus:

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön…”

Kuinka tärkeitä ovatkaan jokaiset Jumalan Sanat, mutta emme voi olla korostamasta kolmea ensimmäistä sanaa: ”Ja Hän antoi!”

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi,

palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.

Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Ajatelkaa, syventykää, pohdiskelkaa, vapiskaa ajatuksen edessä:

Me olemme Jumalan työtovereita!

Kun Jumala antaa jonkin tehtävän, antaa Hän siihen myös kaiken tarvittavan, aivan Vanhan Testamentin esikuvan mukaisesti:

”Ja kutsu eteesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron poikineen, että he pappeina palvelisivat minua, Aaron ja hänen poikansa Naadab ja Abihu, Eleasar ja Iitamar. Ja teetä veljellesi Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi. Ja puhuttele kaikkia taidollisia miehiä, jotka minä olen täyttänyt taidollisuuden hengellä, että he tekevät vaatteet Aaronille, jotta hänet pyhitettäisiin pappina palvelemaan minua.” (2.Moos.28).

”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Katso, minä olen nimeltään kutsunut Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan, Juudan sukukunnasta; ja minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia ja valmistamaan niitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, hiomaan ja kiinnittämään kiviä ja veistämään puuta, tekemään kaikkinaisia töitä. Ja katso, minä olen antanut hänelle apulaiseksi Oholiabin, Ahisamakin pojan, Daanin sukukunnasta, ja olen antanut kaikkien taidollisten sydämeen taidollisuuden tehdä kaikki, mitä minä olen sinun käskenyt teettää…’” (2.Moos.31).

”Ja kutsu eteesi israelilaisten joukosta…”

Me emme voi kutsua keitä tahansa oman mieltymyksemme tai ajatustemme, valintamme mukaisesti, vaan meidän kutsumme täytyy olla Jumalan kutsu, aivan sen mukaisesti mitä Herramme eli täällä maan päällä: Hän saattoi tehdä vain sen, minkä näki Isän tekevän! Millaisen arkuuden ja kunnioittavan pelon tulisikaan vallata koko olemuksemme kun ajattelemme erilaisia kutsumuksia Jumalan seurakunnassa! Jos suoritamme vääränlaisia valintoja kuulemisemme ja seuraamisemme suhteen, jäämme ilman sitä tarkoitusta ja tulosta, jonka Itse Kaikkivaltias Jumala on asettanut:

”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen. Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.” (Joh.3).

Emmekö haluakin Johanneksen tavoin olla Yljän ystäviä, ollaksemme kerran Hänen luonaan Hänen Morsiamenansa! Jos näin on, ei ole samantekevää ketä ja mitä kuulemme! Osamme on siis hyvin moninainen, Jumalan lapsi, Jumalan työtoveri, Jumalan todistaja, Yljän ystävä, opetuslapsi, morsian jne.! Jotta kaikki tämä voisi sisältyä olemukseemme, tarvitsemme loppuun asti sitä, minkä Jumala on antanut!

Pohtikaamme ensi kertaa varten myös ajatuksia:

”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.” (Luuk.6).

”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” (Joh.6).