Vain palvelijoita!

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Johannes Kastajan tehtävä oli siis tehdä Herramme tunnetuksi kansan keskellä.

”Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.” (Joh.1).

Olemme jo useaan kertaan maininneet, kuinka vielä meidän ajassamme melkoiset joukot ovat kiinnittyneet Johannes Kastajaan, ja jotkin ryhmät kastattavat itsensä kerran vuodessa hänen kasteellaan. Kuinka helposti käsitämmekään Sanan tarkoituksen aivan väärällä tavalla!:

”Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.” (Joh.1).

Väärä korostus keskittyy sanoihin: ”Että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.” Eikö paljon suurempi merkitys ole kummankin puolen sijoitetuilla lauseilla? ”Hän tuli todistamaan valkeudesta!” ”Ei hän ollut se valkeus!” Miksi sellaisella tavalla etsitään tarkoitettua suurempaa merkitystä ja kunniaa jollekin Jumalan asettamalle henkilölle, ikään kuin tämä ei olisi kykenevä näkemään oman tehtävänsä merkitystä ja pitämään puoliansa?

Nyt luemme Paavalin tallentamana:

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi…”

”Palvelijoita, joiden kautta…” Kuinka selvää onkaan suomen kieli tälläkin kohtaa.! Saman sanovat kaikki muutkin lukemani käännökset eri kielillä. Vaikka Paavali onkin merkittävin Uuden Testamentin henkilö Kirjoitusten tallentamisen suhteen, jättää kaikki hänet siitä huolimatta vain välikappaleeksi, Jumalan puhetorveksi, joka yksinomaan Jumalan Hengen vaikutuksesta ja sanelusta tallensi meille Jumalan tahdon. Jumalan palvelija, Jumalan tahto, Jumalan puhetorvi, Jumalan astia, Jumalan virta jne. Miksi niin suurella innolla olemme siirtämässä korostusta väärälle sanalle? Mitä ovat kaikki ilmaisut ilman edellä olevaa sanaa: ”Jumala”?

Meidän tulee kunnioittaa Jumalaa ja sitä mitä Hän tekee, minkä Hän on säätänyt, kenet Hän on lähettänyt. Me kunnioitamme Jumalan palvelijoita, luotamme kaikkeen minkä voimme nähdä Jumalan Sanasta lähtöisin olevaksi, mutta ei ole yhtä ainoatakaan julistajaa, jonka kaiken puheen ja kaikki teot voisimme hyväksyä ja vastaanottaa vain siksi, että hänen kauttansa on tapahtunut ja tapahtuu suuria asioita ja hänet yleisesti tunnustetaan.

”…mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on…” (1.Tess.5).

”Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Apt.17).

Olen jo aikaisemmin kertonut omasta elämästäni ja uskoon tulostani. Aivan alkuvaiheissa mieltäni painoi kovasti tietynlainen painostus ja suoranainen ”pakkosyöttö”. Kaikkein innokkaimpia olivat nuoret, jotka uskoivat kokeneensa Pyhän Hengen kasteen ja katsoivat olevansa ainakin päätä pidempiä muita. He korostivat kokemaansa rakkauden henkeä ja olivat enemmän kuin innokkaita laskemaan kätensä minunkin päälle, antaaksensa minullekin sen mitä heillä oli. Olin kuitenkin pelokas, koska tuo rakkauden henki heissä sai minut kokemaan käsittämätöntä huonoutta ja vähempiarvoisuutta.

Eräänä iltana vaeltelin kotikaupungin katuja ja vieläkin muistan sen paikan, jossa huokaisin voimallisesti Herran puoleen ja sanoin:

”En pyydä ihmeitä ja merkkejä, mutta pelossani pyydän vain yhtä asiaa. Sanasi sanoo autuaita olevan niiden, jotka uskovat vaikka eivät näe. En uskalla antaa näiden ihmisten panna käsiänsä päälleni, koska en tunne heillä olevan sitä rakkautta, josta he puhuvat. Suo minulle se, että voin aina olla varma siitä, että mitä tahansa minuun tulee, se on peräisin Sinusta!”

Ajatuksissani oli paljonkin asioita, mutta nämä ovat päällimmäiset. Meidän on siis tutkittava kaikki ja pidettävä vain se, minkä näemme oikeaksi. Tämä on Herran meille antama oikeus!