Loppuun asti!

”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja

uskossa totuuteen.

Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.” (2. Tess.2).

Kaikenlaiset opin tuulten myrskyt ovat aina vain lisääntyneet hengellisen ilmastonmuutoksen johdosta! Kuinka kiitollisia meidän tuleekaan olla siitä, että saamme vaeltaa eteenpäin uskossa totuuteen, joka tulisi kirjoittaa suurella! Meidän ei siis tule painua kumaraan vaan nostaa päämme, koska saamme pitää kiinni puhtaasta raamatullisesta opetuksesta, jonka voimme tunnistaa lukemamme Sanan perusteella, olkoon se sitten tullut tykömme puheina tai teksteinä! Useat meistä ovat saaneet olla kaikesta tästä osallisia jo yli viidenkymmenen vuoden ajan, eikä mikään osa Totuudesta ole tänä aikana muuttunut eikä tule koskaan muuttumaan!

Sanan Totuus kulkee sopusoinnussa kohtaamamme todellisuuden kanssa. Osa lukijoista on ehkä vähentänyt kirjoitustemme lukemista sen johdosta, että otamme esiin niin paljon epämiellyttäviä asioita. Mutta mehän teemme sen pelkästään Sanan perusteella, joka vähemmän puhuu meille inhimillistä lihaa miellyttävistä asioista! Siksi suorastaan kauhistelen sitä asennetta, joka näyttää aina vain lisääntyvän hengellisissä piireissä. Puhutaan ja opetetaan aina vain vähemmän Herran päivästä ja tulevista tuomioista, ikään kuin Jumala olisi muuttanut mieltään.

Tietyllä tavalla hengellisen taivaan alkaa osaltaan täyttää synkkyys, joka ei suinkaan ole Jumalasta peräisin, vaan ihmisen omat ratkaisut ja asenteet saavat aikaan saastetta, joka tämänpäiväisten uutisten kaltaisesti täyttävät maanpiiriä ja kohoavat sitten yläilmoihin muodostuen synkiksi pilviksi. Ihminen itse tuomitsee itsensä, korjaten sitä mitä on itse kylvänyt itsepetoksellaan ja ahneudellaan!

Meidän tulee kohdata todellisuus sellaisella tavalla, että se saa meidät aidosti ja koko sydämestämme huutamaan Herramme puoleen, sillä Hän on ainoa turvapaikkamme. Me olemme osa ihmiskuntaa ja maallisen olemuksemme johdosta joudumme kokemaan asioita, jotka eivät miellytä meitä. Mutta me olemme jo lukeneet siitä, kuinka tämä elämämme on vain välivaihe matkallamme iankaikkisuuteen, jonne pääseminen tapahtuu maallisen olemuksemme osalta vain kuoleman kautta. Siksi luottakaamme vain Jumalan Sanaan, joka on tekevä työnsä meissä ja vievä meidät mukanaan Todelliseen Kotimaahamme!

Me emme lue rivien välistä, vaan pitäkäämme mielessämme:

”Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän…” (2.Kor.1).