Valmiiksi pureskeltua? Osa 1

Olemmekohan melko yleisesti omaksuneet aivan vääränlaisia käsityksiä johtajuudesta ja yleensä julistustehtävästä? Mitä varten ovat hengelliset johtajat, mikä on heidän ensisijainen tehtävänsä Jumalan Seurakunnan keskuudessa?

Puhumme nyt seurakunnallisuudesta, joka ainakin jossakin määrin perustuu Jumalan Sanaan. Oma lukunsa ovat kaikki mitä erilaisimmat ja erikoisimmat uskonnolliset suunnat, jotka aivan selvästikään eivät perustu puhtaaseen Sanaan, vaan ovat vain saaneet ensivaikutelman Raamatusta, mutta ovat sitten ponnistaneet innoituksessaan kuka kauemmaksi, kuka lähemmäksi, jumalallisesta tahdosta ja suunnitelmasta.

Olet kai jo lukenut tarinani kirpusta, joka aikansa viihtyy hyvänhajuisen nahkakantisen Raamatun kannella, haisten itsekin Pyhän Kirjan kannelle? Kuinka helposti pitääkään asiaa tuntematon kirppua hyvänäkin uskovaisena, joka ensimmäisen hyppynsä jälkeen tuoksuu ”hengelliselle”! Hengellinen elämä, isolla kirjoitettuna, on kuitenkin jotakin todella paljon enemmän kuin vain Sanan päältä johonkin suuntaan ponnistamista!

No niin, aiheemme tänään ja ehkä tulevina päivinäkin perustuu kysymykseen ”valmiiksi pureskellusta”. Onko nyt siis kristillisen julistajan ja opettajan tehtävä toimia esimaistajana ja -haistajana, keräten osia mitä erilaisimmista ruoka-aineista? Onko hänen tehtävänään tarjota oman käsityksensä mukaan laadittua, omakohtaista ja mieleistänsä valmisruokaa, jonka tulee sopia jokaiselle? Tuleeko hänen toimia kuten äidit joissakin kulttuureissa, pureskellen sitkeämmän ruuan vauvalle sopivaksi mössöksi, jonka hän sitten pullauttaa suustansa lapsen suuhun, tai mahdollisesti sylkäisee ensin lautaselle, mistä syöttää sen lapsellensa?

Raamattu on hengellisen ruuan varasto, josta ihmiskunta on saanut jo pitkän aikaa ammentaa ravintoa sielullensa. Julistajat ovat olleet toiminnassa vuosituhansien ajan.

Miten sitten tätä ruokaa tulee jakaa? Mihin perustuu tehokas ravintolanpito? Mihin perustuu mielekäs perhe-elämä ruokailun suhteen? Ihmisellä on jatkuva tarve saada jotakin syötävää, mutta miten hän voi tuntea olonsa ja elämänsä mielekkääksi ja arvokkaaksi? Onko aivan samantekevää mitä hän saa lautaselleen?

Jos tietyissä kulttuureissa ja osittain omassa maassammekin lapselle pureskellaan sitkeä ruoka valmiiksi, niin voitaisiinko samaa periaatetta noudattaa aikuisenkin ihmisen ruokavaliossa? Yäk! Jokaiselle on selvää, ettei tällainen olisi mahdollista! Lapsenruoka on lapsuutta varten, rajatusti siinäkin. Maitoa juotetaan omalla ajallaan, eikä sitä tarvitse toisen käsitellä, mutta aikuinen ihminen hankkii ruokansa itse kaupasta tai ravintolasta. Hän tiedostaa tarpeensa ja tyydyttää ne osaltaan jo geeneissä olevan tietoisuuden mukaisesti.

Aidon julistuksen tarkoitus ei ole sitoa ihmistä julistajaan tai opettajaan ikään kuin kädestä suuhun, tai suusta suuhun ruokintaan. Julistajan tehtävä on olla Jumalan välikappaleena, puhetorvena. Aikanaan profeetat julistivat ja kirjoittivat muistiin Jumalan ajatukset, jotka nyt näemme Sanassa. He tallensivat hengellistä ruokaa tulevia sukupolvia varten, joka on tarkoitettu jaettavaksi uskollisesti ja alkuperäisyyden säilyttäen.

Hengellinen ruoka ei omalla tavallaan ole kuin perunat, porkkanat ja kaikki ainekset raakoina kansan eteen asetettuina, vaan aivan erikoislaatuisella ja tarkoin varjellulla tavalla valmista ruokaa, jonka paikalla oleva väkijoukko voi syödä. Ei Herrammekaan asettanut kansanjoukkojen eteen jauhoja ja raakoja kaloja, vaan valmistettua ruokaa!

Ihminen on mieluummin ajoittain nälässä kuin että saapuisi syömään jotakin vastenmielistä kelvottomissa olosuhteissa. Vääränlainen julistus ja opetus ovat kuin valmiiksi pureskeltua mössöä, mitä aikuinen ihminen ei ole halukas nauttimaan, koska ei pysty sitä nielemään.

Ihminen yleensä ottaen syö harvemmin baarissa tai ravintolassa, mitä voidaan verrata kirkossa istumiseen. Tässä meillä on suurempi opetus kuin mitä itse koskaan olen tullut ajatelleeksi!

Jotta ihmisellä säilyisi terve ruokahalu, on hänen nautittava säännöllisesti oikeanlaista ravintoa. Kehon on oltava kunnossa, ja se on suuresti riippuvaista siitä, mitä ihminen syö. Tämä pätee samalla tavalla hengellisessäkin elämässä. Mikä on saarnaajan ja julistajan tehtävä hengellisen ruuan jakajana ja suosittelijana? Hänen tulee tarjota Jumalan armosta ja Pyhän Hengen voimassa sellainen annos hengellistä ruokaa, mikä innostaa ihmisen etsimään ja kaipaamaan jotakin vastaavaa niinä lukuisempina hetkinä, joina hän ei istu jossakin kokouksessa! Saarnaajan tehtävä ei ole sitoa kuulijoitaan omaan ruokalautaseensa, vaan saada ihmiset niin innostumaan hyvästä ruuasta, että heti kotiin päästyään avaavat oman Ruokavarastonsa, Raamattunsa, ovet ja ahmivat lisää hengellistä ruokaa!