Jumala, joka kasvun antaa Osa 2

 Millaisia ansoja sielunvihollinen asettaakaan uskovaisten eteen! Millaisia mahdollisuuksia ja suuria näkymiä kohtaakaan lukematon joukko mitä erilaisimmissa tilanteissa, etenkin tässä ajassa, jossa todelliset näyt ja ilmestykset ovat harvinaisia! Julistajia johdetaan vuorille ja temppelien harjoille, mistä avautuvat mitä erikoisimmat ja laajimmat näkymät ja mahdollisuudet! Ei nähdä mitään pahaa siinäkään, jos kuuluisat saarnaajat käyvät ammentamassa voimaa jonkun edesmenneen naissaarnaajan haudalla! Lystran henki ei ole kuollut, vaan elää tässäkin ajassa!

Tämän päivän julistaja on mielestään valistuneempi ja syvemmän tiedon omaava kuin Paavali ja Barnabas, ja katsoo suorastaan velvollisuudekseen kumartaa siellä, missä Herrammekaan ei kumartanut. Hän katsoo oikeudekseen olla korjaamatta innostuneen väkijoukon käsityksiä, koska onhan kaikkein tärkeintä saavuttaa suuria kansanjoukkoja, sellaisiakin, jotka muuten jäisivät tavoittamatta!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka suuri oli tuo rammalle miehelle tapahtunut ihme?

”Ja siellä he julistivat evankeliumia. Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: ’Nouse pystyyn jaloillesi’. Ja hän kavahti ylös ja käveli. Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: ’Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme’. (Apt.14).

Mies ei ollut koskaan kävellyt! Suurin ihme ei perustu miehen jalkojen parantumiseen, vaan kävelemiseen! Kuinka kauan olemme itse kukin tarvinneet aikaa siirtyäksemme konttaamisesta kävelyyn? Käveleminen on yksi vaikeimmista ihmiskehon käyttömuodoista, perustuen aivan uskomattomaan määrään lihaksia. Tiedon voi etsiä netistä. Ihme ei siis ole miehen jalkojen parantuminen, vaan se, että hän ilman minkäänlaista harjoitusta kykeni kävelemään! Olemme kyllin usein saaneet lukea tai katsella eri ohjelmista, kuinka suuri vaiva on onnettomuudessa tai sairaudessa menetetyn kävelykyvyn palauttaminen.

Emme ole kuitenkaan tekemisissä jonkin aivan uuden asian kanssa. Koko kirkkohistoria on täynnä mitä erilaisimpia ilmiöitä, joissa entisiä näkemyksiä, suoranaisia pakanuuden tuotteita ja olemuksia, on tahdottu liittää kristinuskoon suurien ja muuten tavoittamattomien väkijoukkojen saavuttamiseksi ja tyydyttämiseksi. Tämä tulee erikoisella tavalla esiin Lutherin kohdalla.

Olen useaan kertaan katsellut ja kuunnellut häntä ja hänen aikaansa koskevia dokumentteja, jotka saavat suorastaan kyyneleet silmiin ajatellessa sitä uuspakanuutta, jonka valta yhä vain lisääntyy. Ollaan Lutherista mitä mieltä tahansa, niin totuutena pysyy se, että hänen merkityksensä meille tämän päivän ihmisille on mitä suurin. Hänen kauttaan Jumalamme vaikutti aivan erikoisella tavalla, vaikka monet asiat jäivätkin korjaamatta. Suurin ihme hänen kohdallaan ei ollut uskonpuhdistus ja vanhurskauttamisnäkemys, vaan hänen kykynsä säilyttää terve mieli kaiken fanaattisuuden ja pakanallisuuden keskellä.

Lutheria revittiin sinne tänne ja hänen varjollaan tehtiin suuri määrä vääriä asioita. Jotta voisimme tänä päivänä uskoa sen, minkä oikeaksi näemme, vuodatettiin ääretön määrä viatonta verta, jota meidän ei tule unohtaa. Mikään omistamastamme uskonasiasta ei ole itsestään selvää ja luontaista, vaan suurin uhrauksin saavutettua!

Uskonpuhdistus ei ole jokin ainutkertainen tapahtuma, vaan se jatkuu meidänkin päivinämme. Aito, todellinen usko, ei ole koskaan ollut puhdistettavissa tai puhdistuksen tarpeessa. Mutta aivan erikoisella tavalla on meillä viimeisissä ajoissa vastuu pitää kiinni alkuperäisestä uskosta ja sanoutua irti kaikesta pakanallisesta!

”…ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.”(Ef.4).

Siten voimme kasvaa Jumalan antamaa kasvua!