Ei herroina halliten

Seurakunnassa oli eilen illalla miesten teemailta. Vierailevan puhujan aiheena oli hyvä johtajuus. Hän puhui useista raamatullisista henkilöistä, ennen kaikkea Nehemiasta.

Herätessäni nyt aamulla mielessäni alkoi soida jälleen kerran sanankohta:

”…kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1.Piet.5).

Ihmisellä on luomakunnan alusta asti ollut aivan käsittämätön tarve ja halu hallita elinpiirissään olevia henkilöitä, usein kauempanakin olevia. Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen aikaansai kaiken pahan esiintymisen maan päällä, ja juuri nyt ajattelen ensisijaisesti kaikkea sitä hallintaa, jota Kainin esimerkin mukaan harjoitetaan kristillisissä piireissä. Kainin ja Aabelin välinen ristiriita perustui uskonnollisiin asioihin, johtaen suoranaiseen murhaan.

Moderni kristillisyys tietää siis todella paljon ja osaa varoa tekemästä suoranaista hengellistä tappoa, mutta omilla asenteillaan ja vallan himollaan aikaansaa hengellistä rampaisuutta ja lähimmäistensä kasvun hidastuneisuutta.

Kasvun hidastuneisuutta? En voi olla ajattelematta menneitä vuosikymmeniä, etenkin paria vuosikymmentä uskoon tuloni jälkeen. Jouduin törmäämään aivan häkellyttävässä määrin eri piirien ja persoonien harjoittamaan hallintaan, jonka takana ei todellakaan ollut sydämen halu etsiä toisen ihmisen parasta. Kuinka moni asia saikaan aikaan epäilyksiä ja hengellisen elämän kasvun pysähtymistä! Ehkä parhain kuva kaikesta perustuu näkemyksiini hengellisestä ruuasta.

Käsittämättömän monella lähestyvällä ihmisellä, olkoon sitten julistaja tai riviuskovainen, oli kainalossaan vaihtelevan kokoinen kori ruokaa, jota ylistettiin ja suorastaan palvottiin jonakin aivan erikoisena. Korien omistajat eivät olleet ollenkaan vakuuttavia esiintymisessään, ennen kaikkea ”kehollisen”, hengellisen ulkonäkönsä johdosta. Heillä omien sanojensa mukaan oli aivan erikoislaatuisen hyvänlaatuinen ravintovalikoima korissaan, mutta oman ulkonäkönsä perusteella he eivät itse nauttineet korin sisällöstä mitään, koska olivat niin nälkiintyneen näköisiä. Tätä seikkaa todisti myös se, kuinka useista koreista levisi suorastaan kammottava haju ja jotakin vastenmielisen näköistä lientä tippui korin raoista. Kuitenkin korin sisältöä ylistettiin parhaana mahdollisena ”hengellisenä ruokana”.

Herroina halliten? Nämä ihmiset katsoivat olevansa erikoisasemassa korinsa vaikutuksesta, suorastaan herroina ja kaikki tietävinä pakottaen lähelleen tulevia maistamaan likaisella lautasella olevaa epäilyttävän näköistä mössöä, jonka he omakohtaisesti olivat pureskelleet valmiiksi ateriaksi, eräänlaiseksi pakkopullaksi. Tieto siitä, että ”ateria” oli toisen ihmisen pureskelema ja täynnä tämän sylkeä, sai suurimman osan lähestyviä kaikkoamaan mahdollisimman kauaksi, mahdollisimman nopeasti! Löytyi kuitenkin halukkaitakin maistelijoita, jotka tarpeeksi paljon nautittuaan alkoivat selvästi muuttua jakelijan näköiseksi ja oloiseksi.

Toivon lukijani ymmärtävän mistä on kysymys. Nämä tarjoilut perustuivat suuressa määrin raamatullisiin ruoka-aineisiin, mutta pelkästään tieto siitä, että toinen, vieras ihminen, oli kaiken valmiiksi pureskellut hengellisessä suussaan, sai aikaan torjuvan asenteen.

Yksi esimerkeistäni perustuu aikanaan kaappiimme unohtuneeseen, ehkä vuosia vanhaan sillipurkkiin, jonka pohjalla oli mädäntynyttä nestettä ainakin sentin paksuudelta. Raamattu puhuu meistä astioina erilaisiin käyttötarkoitukseen valmistettuina. Puhdistautuminen on mitä tärkein seikka raamatullisen sisällön ja toiminnan johdosta. Aikanaan suurinta herkkuani olivat suklaiset Fani-keksipalat. Ne olisivat tarjottuina kelvanneet kenelle tahansa makeaa rakastavalle. Mutta miten olisi ollut, jos olisin kumonnut pussillisen niitä tuohon kaappiin unohtuneeseen sillipurkkiin ja sitten ojentanut sen vieraideni nenän alle? Ihmiset olisivat perääntyneet voimallisesti, ehkä kaataen takanaan olevan tuolin! Ei siis olekaan kysymys yksinomaan tarjoamamme tuotteen laadusta ja mausta, vaan astiasta, josta sitä tarjoamme!

Miksi Herramme sellaisella tavalla oli temppelissä tapahtuvaa uhrieläinten myyntiä vastaan? Ihmisen tuli itse etsiä ja valita uhrieläimensä, mutta nyt ulkopuolinen ihminen asetti hänen eteensä itse valitsemansa kohteen uhrauspaikalla!

Ei siis herroina halliten ja valmiiksi pureskellen!