”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.2,3).
Herramme, Hyvä Paimen, on
antanut meille Sanansa sellaisella tavalla, että se pätee koko ihmiskunnan
historian ajan. Siinä me kuulemme Hänen äänensä aikakaudesta toiseen. Ihmiset
tulevat ja menevät, mutta Hänen Sanansa pysyy iankaikkisesti.
”Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian
sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on
lähellä!” (Ilm.1).
Ymmärtääksemme lainauksen
oikealla tavalla, tulee meidän nähdä jumalallinen suunnitelma ja sen tarkoitus.
Kuka tahansa voi lukea painettua Sanaa tai kuunnella sitä toisen lukemana,
mutta todelliseksi ymmärtämiseksi ja omaksumiseksi tarvitaan korva, joka on
elävässä ja kiinteässä yhteydessä Pyhän Hengen kanssa. Pyhä Henki välittää
meille Hyvän Paimenen äänen tähän aikaan iankaikkisuudesta käsin.
”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen
totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä
hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut
kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki,
mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun
omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).
Kuinka aralle paikalle
tämä niin usein lainaamamme sanankohta meidät asettaakaan! Kuinka riippuvaisia
olemmekaan Pyhästä Hengestä, joka itsekin on täysin riippuvainen Herramme
Jeesuksen Kristuksen Persoonallisuudesta! En rohkene kovin syvällisesti mennä
tähän mitä merkittävimpään Jumalallisuutta koskevaan alueeseen, mutta
miettiköön jokainen aivan uudella tavalla ja innoituksella tämän lyhyen, mutta
mitä merkittävimmän lainauksen merkitystä!
”Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän
kuulee, sen hän puhuu…”
Jos näin on Pyhän Hengen
suhteen, niin millainen arkuus ja jumalallinen pelko tulisikaan vallita omassa
sisimmässämme! Kuinka tarkkoja meidän tulisikaan olla sanojemme ja jopa
ajatustemmekin suhteen! Jumalamme on kautta aikojen ilmoittanut tulevista
asioista ennen kaikkea profeetallisen Sanansa kautta ja jossakin määrin
erilaisten tiettyihin aikoihin sidottujen profetioiden kautta. Tämä kuuluu jo
lainauksemme mukaan Pyhän Hengen tehtäväkenttään.
Me näemme selvästi Hengen
sidonnaisuuden Häneen, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Mutta mihin perustuu
meidän todellinen innoituksemme, joka saa meidät avaamaan suumme tai
kirjoittamaan jotakin sellaista, minkä esitämme jumalallisena asiana?
Me tiedämme jo Vanhan
Testamentin teksteistä Jumalan asenteen kaikkeen sellaiseen innoitukseen, jonka
lähteenä on ihmisen oma mieli, joka omalla tavallaan on yhteydessä kaikkeen
muuhun mutta ei Jumalan Henkeen! Kuinka usein olisikaan parempi vaieta kuin esittää
jotakin paikkaansa pitämätöntä, hyvässäkin tarkoituksessa!
Tässä sekavassa ajassa
meillä on hätä omaisistamme ja kaukaisemmistakin ihmisistä, lähimmäisistämme.
Me haluaisimme välittää heille jotakin lohdullista ja hengellistä
todellisuutta, mutta varokaamme todella ohittamasta jumalallista säännöstä,
jonka alainen Pyhä Henkikin on!
”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen
totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä
hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut
kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki,
mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun
omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).
Kysymys ei siis ole vain
joistakin osatotuuksista, vaan kaikesta Totuudesta! Siksi mekään emme voi ottaa
mitä tahansa mieleemme juolahtaa, vaan yksinomaan Herran omaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti