Älkää huokailko toisianne vastaan!

”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ’on’ olkoon teillä ’on’, ja ’ei’ olkoon teillä ’ei’, ettette joutuisi tuomion alle.” (Jaak.5).

En ole kai milloinkaan kuullut jonkun uskovaisen vannovan jotakin, mutta sitäkin useammin olen kuullut jopa äärimmäisen vakuuttavaa ja erityisellä painotuksella esitettyä puhetta, jota voidaan hyvällä syyllä pitää eräänlaisena vannottamisena, vakuuttamisena. Onko tällainen puhe ja esittäminen tarpeen hengellisen elämän piirissä? Siihen antaa lainauksemme selvääkin selvemmän vastauksen. Aina kun vannotetaan jotakin, useimmiten kätketyllä tavalla, ollaan alueella, jolle Herramme ei meidän halua menevän, ei edes lähestyvän sitä. Miksi? Miten alkaa lainauksemme teksti?

”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.”

Viimeksi kirjoitimme oman sydämen ajatusten esittämisestä Jumalan tahtona, Sanana.

”Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille. Sentähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sanovat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan: miekkaan ja nälkään hukkuvat nämä profeetat.’” (Jer.14).

Tämä oman sydämen petos ei rajaudu vain selvästi vääriin profeettoihin, vaan se on meitä jokaista lähempänä kuin mitä uskommekaan! Elämme todella vakavassa ja vaarallisessa ajassa, jossa kohtaamme kärsivällisyyttämme koettelevia asioita, jotka eivät totisesti miellytä meitä. Jos jokin mielessämme alkaa kapinoida kaikkea kokemaamme vastaan, menestysteologian hengessä ja innoittamana, alkaa huomaamattamme meissä itsessämme muotoutua eräänlainen väärä profeetallisuus, joka saa meidät vieraantumaan siitä, mitä juuri luimme!:

”vaan ’on’ olkoon teillä ’on’, ja ’ei’ olkoon teillä ’ei’, ettette joutuisi tuomion alle.”

”…vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

Kysymys ei siis ole meidän ajatuksistamme ja näkemyksistämme, jotka ovat kaikenlaisten vaihteluiden alaisia, vaan meidän tehtävämme on yksinomaan pitäytyä Jumalan Sanaan ja Hänen ajatuksiinsa, jotka ovat kaiken vannottamisen ulkopuolella! Huomaammeko, että voimme syyllistyä Sanaan lisäämiseen alueilla, joita emme ehkä koskaan ole tulleet ajatelleeksi? Ja mikä pahinta kaikessa, kaikenlaisen vannottamisen ja vannomisen takana on useimmiten ollut ja on edelleenkin väärä henkivalta, joka perustuu lähimmäiseemme kohdistuvaan huokailuun! (Veljien syyttäjä!)

”Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.”

Kuinka ajankohtainen onkaan Herramme varoitus!:

”Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa…” (Matt.24).

Mikään lyönti ei ole satuttavampi kuin kielellä suoritettu lyöminen! Tältä kaikelta Herramme haluaa varjella meidät kokemusten välityksellä, jotka eivät meitä miellytä. Kuinka tärkeän ohjeen sisältävätkään veljemme Paavalin muutamat sanat:

”…että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä…” (Gal.1).

Lihan ja veren neuvot ovat kaiken syyttelyn ja huokailun takana!