”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta
me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin
kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2.Kor.3).
Koko elämämme on
muuttumista muuttumisen jälkeen! Mutta ei ole ollenkaan samantekevää miten ja
miksi me muutumme! Mikään ympärillämme ei näytä pysyvän entisenä, ja päivä
päivältä joudumme yhä enemmän vilkuttamaan jäähyväisiä entiselle, tutulle
maailmallemme ja olotilallemme. Kaikki tämä viestittää meille sellaisen
muuttumisen tarpeesta ja välttämättömyydestä, joka tuodaan julki
lainauksessamme.
Meidän tulee todella
varoa, ettemme joudu aivan vääränlaisiin kehityskulkuihin ja prosesseihin,
jotka saavat meidät siinä määrin muuttamaan olemustamme ja näköämme, että
jossakin vaiheessa jopa Herramme joutuu toteamaan meidät vieraiksi ja
muukalaisiksi, ei tälle maailmalle, vaan Hänelle!
”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka
sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka
tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra,
Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet
ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja
silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää
pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.” (Matt.7)
”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.”
Me tunnemme siis oman
joukkomme sen elämästä elämästä, samannäköisyydestä, sukulaissuhteesta joka
näkyy jokaisen todellisen jumalanlapsen piirteistä! Meidän tulee siis ylitse
kaiken varoa muuttumasta väärien ihmisten näköiseksi, sillä valinnoillamme on
todella ratkaiseva merkitys olemuksellemme, jonka tulee olla tuttu Herrallemme!
”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran
kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta
kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”
Ei siis ole ollenkaan
samantekevää mitä ja miten me katselemme! ”Kuin kuvastimesta!” Pitäkäämme huoli
siitä, että tämä peili on aina edessämme!
”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen
itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen
kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee
itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo
täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton
kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak.1).
Tärkein ei siis ole
omakuvamme, vaan Jumalamme kuva, ei vain peilissä, vaan todellisuudessa!
Kuinka tärkeäksi onkaan
Sana tullut meille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti