Puhu meille mieluisia!

”Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä’.” (Jes.30).

”Puhukaa meille mieluisia!” Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni parin päivän ajan, mutta olen torjunut sen sillä perusteella, etten haluaisi kirjoittaa mistään ikävästä asiasta. Koko elämäni ajan olen kuitenkin tavalla tai toisella kohdannut tämän toivomuksen melko usein ja mitä erilaisimmissa piireissä. Näen siinä myös syyn siihen, miksi minut niin selvästi haluttiin syrjäyttää toimestani, koska itsepäisesti pidin kiinni yksinomaan Sanassa näkemistäni asioista.

Olin omalla tavallaan hyvin vaarallisella paikalla vuosikausien ajan torjuessani minulle esitetyt toivomukset. En voi olla nyt monien vuosien jälkeen ajattelematta sitä, kuinka ratkaisuni hyvin useinkin olivat, itse sitä todella käsittämättä, elämän ja kuoleman välillä. Arvostan Lutheria suuresti, vaikka hänen uskonpuhdistuksensa jäikin melko vajavaiseksi. Häneltä ei ole voinut odottaa enempää sen aikaisissa olosuhteissa, mutta hän totesi hyvin tärkeän asian: ”Ei ole hyvä tehdä mitään omantunnon vastaista!” Hän ei peruuttanut totuuksiksi näkemiään ja esittämiään asioita, joutuen siten mitä epämukavimpiin tilanteisiin.

Mitä olen minä tehnyt ja miten ratkaissut eteeni tulleita vaatimuksia ja tarjouksia? Missä minä olisinkaan, jos olisin edes hiukan tehnyt kompromisseja houkuttelevissa tilanteissa? Usein tein ratkaisuni sydän verta vuotaen, joutuessani suoranaisen pilkan kohteeksi kieltäytyessäni suurista mahdollisuuksista ja epävarmoista lupauksista, varmasta toimeentulostakin. Epävarmoista?

Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että jokin sisimmässäni kaikesta ulkonaisesta ja näennäisestä totuudellisuudesta huolimatta varoitti minua lähtemästä mukaan arveluttaviin ”johtoasemiin”. Aivan uskomattomalla tavalla jouduin jatkuvasti tilanteisiin, joissa suureen ääneen, kätketyllä ja peitellyllä tavalla, kuulutettiin ja suorastaan sotahuutona toistettiin: ”Kuka meistä on suurin!?”

On paha tehdä mitään omaatuntoaan vastaan! Minulle oli tarjolla suuria mahdollisuuksia ja hyvä toimeentulokin, mutta edellytyksenä näytti aina olevan ehto: ”Puhu meille, minulle mieluisia, niin kaikki menee hyvin ja tuemme sinua!”

Oikeastaan mitkään lupaukset eivät pitäneet paikkaansa edes niissä pienissä piireissä, joihin ajauduin kieltäydyttyäni tekemästä kompromisseja arveluttavien tarjousten edessä. Miksi kirjoittaa tällaisesta? En ole selvästikään ainoa samaa kokenut, ja kirjoitan tämän lohdutukseksi väärin kohdelluille ja tiedoksi muille.

Mitä sitten on mukavien puhuminen? Se ei varmaankaan tarkoita kehumista ja lepertelyä, vaan tässä päivässä näen sen ennen kaikkea rajallisena Sanan totuuksien saarnaamisena. Kohtaamissani piireissä ei niinkään kai ollut kysymys selvästi väärien asioiden julistamisesta, vaan tiettyjen totuuksien vääristä korostuksista ja suuren määrän totuuksia julistamatta jättämisestä.

Voitaisiinko asia tuoda selvemmin esiin kuin mitä Paavali sen tekee?

”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Toisenlaiseen evankeliumiin ei tarvita toisenlaisia ajatuksia ja esityksiä, vaan pelkästään vääränlaisia korostuksia, jotka tekevät tyhjäksi Jumalan Sanan kokonaistodistuksen. Tällöin ei Pyhä Henki voi vahvistaa julistusta ja opetusta, vaan tuloksena on inhimillisten näkemysten leimaama seurakuntaelämä ja lainaamamme sanankohta toteutuu useille näkymättömällä tavalla.

”Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä’.”

Todellisen ja aidon julistuksen tarkoitus on luoda kohtaaminen ja keskusteluyhteys Jumalan kanssa! Sitä eivät kuitenkaan monet langenneessa tilassa olevat kestä edes ajatella!

”Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä’.” (Jes.30).

”Puhukaa meille mieluisia!” Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni parin päivän ajan, mutta olen torjunut sen sillä perusteella, etten haluaisi kirjoittaa mistään ikävästä asiasta. Koko elämäni ajan olen kuitenkin tavalla tai toisella kohdannut tämän toivomuksen melko usein ja mitä erilaisimmissa piireissä. Näen siinä myös syyn siihen, miksi minut niin selvästi haluttiin syrjäyttää toimestani, koska itsepäisesti pidin kiinni yksinomaan Sanassa näkemistäni asioista.

Olin omalla tavallaan hyvin vaarallisella paikalla vuosikausien ajan torjuessani minulle esitetyt toivomukset. En voi olla nyt monien vuosien jälkeen ajattelematta sitä, kuinka ratkaisuni hyvin useinkin olivat, itse sitä todella käsittämättä, elämän ja kuoleman välillä. Arvostan Lutheria suuresti, vaikka hänen uskonpuhdistuksensa jäikin melko vajavaiseksi. Häneltä ei ole voinut odottaa enempää sen aikaisissa olosuhteissa, mutta hän totesi hyvin tärkeän asian: ”Ei ole hyvä tehdä mitään omantunnon vastaista!” Hän ei peruuttanut totuuksiksi näkemiään ja esittämiään asioita, joutuen siten mitä epämukavimpiin tilanteisiin.

Mitä olen minä tehnyt ja miten ratkaissut eteeni tulleita vaatimuksia ja tarjouksia? Missä minä olisinkaan, jos olisin edes hiukan tehnyt kompromisseja houkuttelevissa tilanteissa? Usein tein ratkaisuni sydän verta vuotaen, joutuessani suoranaisen pilkan kohteeksi kieltäytyessäni suurista mahdollisuuksista ja epävarmoista lupauksista, varmasta toimeentulostakin. Epävarmoista?

Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että jokin sisimmässäni kaikesta ulkonaisesta ja näennäisestä totuudellisuudesta huolimatta varoitti minua lähtemästä mukaan arveluttaviin ”johtoasemiin”. Aivan uskomattomalla tavalla jouduin jatkuvasti tilanteisiin, joissa suureen ääneen, kätketyllä ja peitellyllä tavalla, kuulutettiin ja suorastaan sotahuutona toistettiin: ”Kuka meistä on suurin!?”

On paha tehdä mitään omaatuntoaan vastaan! Minulle oli tarjolla suuria mahdollisuuksia ja hyvä toimeentulokin, mutta edellytyksenä näytti aina olevan ehto: ”Puhu meille, minulle mieluisia, niin kaikki menee hyvin ja tuemme sinua!”

Oikeastaan mitkään lupaukset eivät pitäneet paikkaansa edes niissä pienissä piireissä, joihin ajauduin kieltäydyttyäni tekemästä kompromisseja arveluttavien tarjousten edessä. Miksi kirjoittaa tällaisesta? En ole selvästikään ainoa samaa kokenut, ja kirjoitan tämän lohdutukseksi väärin kohdelluille ja tiedoksi muille.

Mitä sitten on mukavien puhuminen? Se ei varmaankaan tarkoita kehumista ja lepertelyä, vaan tässä päivässä näen sen ennen kaikkea rajallisena Sanan totuuksien saarnaamisena. Kohtaamissani piireissä ei niinkään kai ollut kysymys selvästi väärien asioiden julistamisesta, vaan tiettyjen totuuksien vääristä korostuksista ja suuren määrän totuuksia julistamatta jättämisestä.

Voitaisiinko asia tuoda selvemmin esiin kuin mitä Paavali sen tekee?

”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Toisenlaiseen evankeliumiin ei tarvita toisenlaisia ajatuksia ja esityksiä, vaan pelkästään vääränlaisia korostuksia, jotka tekevät tyhjäksi Jumalan Sanan kokonaistodistuksen. Tällöin ei Pyhä Henki voi vahvistaa julistusta ja opetusta, vaan tuloksena on inhimillisten näkemysten leimaama seurakuntaelämä ja lainaamamme sanankohta toteutuu useille näkymättömällä tavalla.

”Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä’.”

Todellisen ja aidon julistuksen tarkoitus on luoda kohtaaminen ja keskusteluyhteys Jumalan kanssa! Sitä eivät kuitenkaan monet langenneessa tilassa olevat kestä edes ajatella!