Tottelemattomuuden lapsia? 4

”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa...” (Ef.1).

Useimpina päivinä käytän tuntikausia Raamatun ja saarnojen kuuntelemiseen. Mitä enemmän kuuntelen Sanaa, sitä enemmän tunnen unohtavani kuulemani. Siitä johtuen joka päivä kuulemani tuntuu aina vain uudelta ja tuoreelta hengelliseltä ruoalta! En tiedä miten muiden kohdalla on, mutta uskon kaiken omalla kohdallani perustuvan siihen, että ei ole kysymys ulkoa oppimisesta, vaan Uudesta Elämästä, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Sana! Tämä kaikki johtaa siis siihen, että joka päivä saan istuutua tuoreesti katettuun hengellisen ruoan pöytään.  Jos ei näin olisi, ei ihmisellä olisi niin suurta intoa ja tarvetta kuulla ja lukea enemmän Jumalan puhetta!

Mikä sitten on riittävää? En osaa enkä voi odottaa aivan samaa toisilta ihmisiltä, vaikka toivoisinkin saman käytännön vallitsevan kaikkialla. Mikä riittää, mikä jättää ihmisen elämään aukkoja, jotka koituvat hänen sielulleen vahingoksi? Olemme puhuneet jo useamman kerran tottelemattomuuden lapsista, jotka saavat kylläkin hengellistä opastusta ja opetusta, mutta millaista? Ilmavallan hallitsija on perimältään todella uskonnollinen ja emme tee vääryyttä kenellekään kutsumalla häntä teologian professoriksi, joka ei lainkaan pelkää käsitellä hengellisiä asioita aivan julkisuudessa ja kenen kohdalla tahansa. Olemme jo selvästi tulleet näkemään, että hän ei niinkään pyri kieltämään Jumalan olemassaoloa ja Hänen Sanaansa, koska siitä on niin selvät kiellot kautta koko Raamatun. Mutta mitä hän tekee, mitä hän opettaa, mihin suuntaan hän haluaa johtaa kuulijoitansa ja lukijoitansa?

Mikä riittää hänen mielestään, mikä on tarpeen päivittäistä olemista ajatellen? Mikä pani minut valitsemaan sanan ”olemista”? Olemme jo monelle kiusallisellakin tavalla korostaneet ”Uuden Elämän” merkitystä, mutta tästä asiasta ei lainkaan haluta puhu siellä, missä tämä ilmavallan hallitsija harjoittaa olemustaan! Hengellisten tarpeiden kohdalla ei ole Jumalan kannalta lainkaan kysymys vain olemisesta, koska sitä osaa jokainen harjoittaa ilman minkäänlaista ponnistelua ja vaivan näkemistä! Kuinka toisin onkaan ”Uuden Elämän”, Elämän Sanan suhteen! Tämä Elämä vaikuttaa joka päivä, jatkuvasti uusien ”hengellisten solujen” kasvamista, hengellisen olemuksemme uudistumista ja parantumistakin!

Vastustajamme siis pukeutuu valkeuden viittaan, osoittaen ulkonaista, usein jopa äärimmäistä hurskautta, todella tarkoin valiten sanansa tehdäkseen eksytyksestä lähes täydellisen niiden silmissä, jotka eivät ole tietoisia Jumalan jokaisesta Sanasta!

”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” (2.Kor.11).

Mikä sanankohta selvimmin paljastaa meille vihamielisen toiminnan perusperiaatteet? Herramme Jeesuksen Kristuksen kiusausten hetket, jolloin tuo teologian tohtori ja kunniamainintojen isä lähestyi Häntä vedoten useampaan kertaan Kirjoitettuun Sanaan! Ajatelkaamme sitä todella syvällisesti! Hän lainasi Sanalle Sanaa! Yksi suurimmista petoksista ja eksytyksistä perustuu siihen, että meille valehdellaan vihollisen pelkäävän Raamattua! Ehei, hän osaa sen ulkoa, vaikkakin hän on jatkuvasti valmis kertomaan meille, mikä riittää!

”…mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Vihamiehemme siis tuntee ja osaa ulkoa kirjaimen, mutta pysyy kaukana Hengestä ja Hänen vaikutuksestansa! Tai ei oikeastaan pysy kaukana! Hän pyrkii kaikkialla tekemään tyhjäksi Hengen vaikutuksen hiipimällä jokaisen herätyksen piirissä etsien suita ja käsiä, jotka ovat valmiita korostamaan puheillaan ja kirjoituksillaan kirjaimen merkitystä ja tärkeyttä! Mikä riittää hänelle? Saamme huoletta osata ulkoa jumalallisen hätänumeron 5015 (Ps.50.15) ja pienoisevankeliumin 3:16 (Joh.3:16), kunhan vain emme lue enempää kuin korkeintaan päivän tunnussanan silloin tällöin!