Varjelkoon kielensä pahasta!

”Sillä: ’joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen’.” (1.Piet.3).

Me itse määritämme elämäämme ja tulevaisuuttamme enemmän kuin olemme halukkaita uskomaan! Kielemme ja huulemme tuovat esiin sisintä olemustamme mitä erilaisimpien olosuhteiden arvioitavaksi ja tuomittavaksi. Puheemme tekevät tyhjäksi mahdollisen loistavan hymyn ja kauniit elkeet! Olemmeko tulleet ajatelleeksi elämäämme tästä näkökulmasta? Olemmeko koko olemuksellamme rauhantekijöitä, vai tuottavatko sanamme epäluuloa ja epäluottamusta jotakin tuntemaamme ihmistä kohtaan?

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt.5).

Arvaamattoman paljon on autuutemme ja ”vainotuksi tulemisemme” kiinni omista asenteistamme ja ajatuksistamme, joita tuomme esiin mahdollisesti hengellisenä ruokana!

”…varjelkoon kielensä pahasta…”

Meitä varotetaan vilpin puhumisesta, sen olemme aina tiedostaneet ja ehkä punninneet sanojamme mielessämme. Mutta olisikohan pahan puhumisen ja pahalta varjeltumisen välillä jokin ero? Kuinka viekas ja petollinen onkaan se henkivalta, joka jo aikanaan lähestyi Eevaa Jumalan paratiisissa! Hän ei esiintynyt kokonaisvaltaisesti valhetta puhuen, vaikka olikin kokonaisvaltaisesti valheellinen ja väärä! Hän omalla tavallaan puheinensa valtasi Eevan mielen, jonka hän sai jatkamaan valheellisuutta omine sanoineen! Hänen ilmaisunsa perustui osaltaan totuuteen, mutta hän lisäsi omaperäisen argumentin Jumalan puheeseen:

”Niin vaimo vastasi käärmeelle: ’Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” (1.Moos.3)

Oliko Eevan lisäämä ajatus paha, pahan puhumista? Emmekö mekin samassa hengessä ja samalla tavalla voi tulla osallisiksi pahuuteen ilman pahan puhumista? Meidän ei tarvitse puhua pahaa veljestämme tai sisarestamme, mutta voimme vahingoittaa häntä kaunissävyisillä, perättömillä ajatuksilla, jotka puemme sanoiksi, joita ei ehkä milloinkaan voida kutsua takaisin. Ne tulevat kiviksi, joita ei ole mahdollista toisena, katumuksen aikana kerätä!

”…kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.”

Meidät on kutsuttu pois pahasta tekemään hyvää ja etsimään rauhaa! Elämme todella vaarallisessa ajassa, jota kuvaavat erikoisesti sanankohdat, joissa puhutaan samanaikaisesti lopusta ja rakkaudesta! Mistä meitä varoitetaan erikoisesti?:

”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria”… (Luuk.12).

Tämän kuvauksen tulisi olla meille jokaiselle esikuvana ja mitä vakavimpana varoituksena juuri nyt kun Herran tulemus näyttää viivästyvän. Jos sydämessä on väärät ajatukset, alkavat hengelliset nyrkit lyödä sanan voimalla, jopa näennäisessä rakkaudessa!