Olkaa varmat Jumalasta!

”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ’Abba! Isä!’ Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” (Room.8).

Tämä maailma on täynnä kaikenlaisia henkivaltoja, joilla ei ”hengellisyydestään” huolimatta ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

 Me olemme saaneet elämämme aikana kuulla valtavan määrän totuutta, olemme sitten olleet seurakuntalaisina missä piireissä tahansa. Totuuden jyväsiä on ollut kaikkialla siinä määrin, ettei kukaan ole joutunut kokemaan todellista hengellistä nälkää. Jos kaikesta ei ole syntynyt kahmalokokoista leipää, on jokainen saanut purtavakseen ainakin suuren siivun ”totuuden leipää”. Ongelmana on kaikkina aikoina vain ollut se, että alkuseurakunnassa vallinneen mallin mukaisesti on meidänkin keskuuteemme jatkuvasti pujahtanut tai suorastaan marssinut henkivaltojen innoittamia julistajia:

”Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ’Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.’ Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.” (Apt.15).

Miksihän niin moni haluaa toimia opettajana, etenkin melko pienen tietämyksen omaavana? En näytä koskaan voivan unohtaa tuota veljeä, joka aikanaan Vantaalla nousi seisomaan kotikokouksessa sanoen: ”Minä en ollenkaan tiedä pitääkö tämä sanomani paikkaansa, mutta sanon sen kuitenkin!” Tuolloin ei syntynyt riitaa, mutta ehkä kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia, koska sanottu ei oikein tainnut pitää yhtä Sanan todistuksen kanssa! Veli kai kuitenkin koki jonkinlaisen tyydytyksen saadessaan esiintyä!

En voi mitään sille, että koen kaiken ristiriitaa aiheuttavan esittämisen perustuvan lähes sataprosenttisesti eriasteisiin pätemistavoitteisiin, kunnian itselleen etsimiseen. Halutaan korostaa omaa tietämystään, joka lähes aina perustuu vanhentuneisiin, perinnäisiin näkemyksiin!

”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.”

Kaikki kohtaamamme ihmistodistukset ovat sekoittaneet ihmisten mielet kautta vuosituhansien, niin että on todella vaikea tietää mistä voi olla varma ja mistä ei! Pahinta kaikessa on, että nämä orjuuttamaan pyrkivät ajatukset perustellaan hyvin rajallisella Sanan tuntemuksella. Kuinka meitä onkaan peloteltu jopa Pyhän Hengen pilkalla, jos olemme sanantuntemuksemme perusteella rohjenneet epäillä näitä epämääräisiä auktoriteetteja!

On siis todella syytä tarkata ketä ja mitä kuuntelemme hengellisellä alueella! Jos koska, niin nyt on aika käsittää mitä Sana tarkoittaa puhuessaan niin paljon valvomisesta!

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21).

Me tarvitsemme voimaa paetaksemme kaikkea vahingoittavaa ja kyetäksemme torjumaan kaikki vääränlaista pelkoa ruokkivat viestit.

”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ’eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois.’ Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.” (Hebr.11).