Miksi ette jo itsestänne?

”Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?’” (Luuk.12).

Meille aikanaan, jo vuosikymmeniä sitten, opetettiin että koko maailma on vielä oleva kuin suuri hullujenhuone. Moni meistä hieman pyöritteli päätään ja piti ilmaisua liian provosoivana ja fanaattisenakin. Olemme ehkä aivan liian paljon luottaneet ihmisen viisauteen ja järkevyyteen ja korostaneet Jumalan Kaikkivaltiutta ja hallintaa kaikissa tilanteissa. Monen mielestä, oikeastaan kaikkina aikoina, Jumala ei sallisi sellaisen tilanteen syntymistä, koska silloin normaali elämä kadottaisi tilansa ja hengellinen elämä kärsisi tavalla, jota ei pidettäisi mahdollisena! Mutta eikö totuuden nimessä Raamattu puhu jostakin aivan muusta, kuin mitä ihmiset ovat ajatelleet ja uskoneet?

Mitä on aina ollut seurauksena jumalakielteisyydestä ja ihmisten omista valinnoista? Ihminen on itse luonut olosuhteet ja tilanteet, jotka ovat johtaneet mitä erilaisimpiin epämieluisiin tuloksiin. Ihminen on aina ollut taipuvainen rikkomaan Jumalansa asettamia odotuksia, ja on jatkanut hyväksi näkemäänsä jumalanpalvelusta entistäkin näkyvimmin, ulkonaisin muodoin. Jäljellä ei ole ollut juuri mitään alkuperäisestä hengellisyydestä, jonka yllä Jumalan siunaukset aikanaan lepäsivät. Todellisuudessa puuttuva Hengen läheisyys korvattiin entistä äänekkäämmällä musiikilla ja jopa ylistyksellä. Emme kai nyt puhu tästäkin ajasta?

Ihminen ei näe sitä vakavuutta, mikä sisältyy selkänsä Jumalalle kääntämiseen! Me saatamme luottaa Jumalan kaikkivaltiuteen ja hyvään tahtoon, siteeraten raamatunlauseita oman mielivaltamme mukaisesti, sulkien silmämme omalle, luopuneelle tilallemme. Me olemme uskovaisia, paras osa kansaa, joten meidän tähtemme Jumala on suorastaan velvoitettu pitämään meistä huolta ja säilyttämään turvallisen, maallisen olotilamme, ilman että mikään elämässämme muuttuu! Kuinka erilainen olikaan koko kansamme asenne hengellisyyteen ja Jumalaan viime sotien aikana, ja niiden jälkeenkin jonkin aikaa!

Olkaamme aivan rehellisiä! Emmekö kaikesta tapahtuvasta johtuen ole täysin tietoisia ajasta, johon olemme saapuneet? Itsestämme, Herran sanojen mukaan, voimme aivan tavallisinakin uskovaisina päätellä, että nyt on aika etsiä Herraa ja Hänen kasvojaan? Ei toki ole tilaa fanaattisuudelle ja päivien ja hetkien asettamiselle, ei myöskään ihmisperäisille profetioille ja tiedon sanoille. Nyt meidän on otettava Sana todella vakavasti, upottautuen siihen aivan ennen näkemättömällä tavalla! Palatkaamme takaisin alkuperäiseen Jumalan Sanaan sellaisena kuin se on kirjoitettu ja tarkoitettu!

”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt.23).

Me emme halua kuulua niihin, jotka eivät tahdo, vaan aivan itsestämme tiedämme Herran siipien alla olevan paikan jokaiselle, joka todella haluaa! Kaikki yhdessä vaikuttaa vieläkin meidän parhaaksemme, jotka todella etsimme turvaa Herrasta!