Tehdäksenne Jumalan tahdon!

”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’.” (Hebr.10).

Mitä on tapahtunut niin Lutherille kuin jokaiselle muullekin herätysliikkeelle kautta vuosisatojen? Mitä sisältää eilinen lainauksemme:

”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.” (Hab.2).

Mikä on merkittävintä Lutherin kohdalla joidenkin tutkijoiden perusteella? Hänen kykynsä säilyttää oikeaksi näkemänsä linja kaikkien seuraajiensa fanaattisuuden keskellä! Tiedämme toki ettei hän kaikissa asioissa löytänyt raamatullista linjaa ja totuutta, mutta on aivan kiistämätöntä hänen merkityksensä koko ihmiskunnalle! Jos kaikenlaiset ristiriidat puhkesivat jo hänen elinaikanansa, on selvää että hänen kuolemansa jälkeen henget todella eroteltiin. Toimintaan tuli mukaan paljon väkeä, jonka sielu oli kopea eikä suora, joten käsitteelle ”vanhurskas on elävä uskosta” alettiin etsiä mitä erilaisimpia selityksiä, tähän päivään asti. Miksiköhän ei tuon ajan vihapuheista puhuta juurikaan niiden edellyttämällä tavalla?

Sama on siis tapahtunut kaikille Jumalan alulle panemille herätyksille, jotka pian kulkivat herätysliikkeen nimellä, ammentaen voimansa jostakin merkittävästä henkilöstä ja hänen vaikutuksestansa, mutta ei Alkuperäisestä Lähteestä, Jumalasta. Ihmisellä on suorastaan käsittämätön tarve painaa oma puumerkkinsä kaikkiin kohtaamiinsa asioihin, ei vähiten hengellisiin! Uuden Testamentin ajan vastaava alku oli jo apostolien aikana:

”Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ’Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.’ Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.” (Apt.15).

Kaikille oli selvää että he elivät erityisen Jumalan toiminnan keskellä, mutta tämä vaikutus ei ulottunut useiden ”asianosaisten” mieliin asti, vaan kaikelle haettiin perinteisen mielen mukaista selitystä! Niinpä ”vihapuheet” ja riidat häiritsivät Jumalan toimintaa jo alusta alkaen; kuinka sitten voisi nyt olla toisin?

”Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt.15).

Jaakob toi muutamalla lauseella julki jumalallisen Totuuden ja Tarkoituksen, mikä toistetaan useampaan kertaan Apostolien teoissa. Siitä huolimatta vielä meidänkin ajassamme näyttää olevan todella vaikeaa palata takaisin tällaiseen ketään rasittamattomaan yksinkertaisuuteen!