Uskalluksella armon istuimen eteen! 2

”…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” (Hebr.4).

Ihminen aloitti pukeutumismuodin jo Eedenin puutarhassa ja on hyvin monessa suhteessa palannut tuohon alkuperäiseen muotiluomukseensa! Mikä merkitys sitten oikein on kaikella ihmisen suunnittelemalla ja luomalla? Voidaan varmuudella lähteä siitä, että tämä nähdään Korkeuksissa aivan toisella tapaa kuin mitä ihminen itse ajattelee. Millainen ero olikaan jo alussa sillä, miten ihminen peitti häpeänsä, ja millaisella tavalla Jumala itse halusi pukea ihmisen!

”Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan.’” (1.Moos.3).

Ihminen käsittämättömässä mielihalussaan halusi tulla sellaiseksi kuin Jumala, käsittämättä sen merkitsevän inhimillisen luodun kuolemaa! Hän halusi tietää enemmän kuin todella oli hänelle tarpeen ja turvallista! Hän puki itsensä heti sen jälkeen kun käsitti olevansa alaston, ensimmäistä kertaa! Hän valitsi viikunapuun lehdet osoittaen siten omat näkemyksensä kaikesta tapahtuneesta! Sama tapahtuu vertauskuvallisesti vielä tänäkin päivänä ikään kuin geeneihin tallennettuna. Sinänsä alastomuutta on aikakaudesta toiseen alettu pitää niin normaalina, että voimme vain ihmetellä ihmisen ajatusmaailmaa! Aivan toisin oli menneinä aikoina, kun ihmiset vielä omasivat täysin toisenlaisen ajattelun, niin että jos nykyajan seurakuntalaissisar tai tavallinen kansalaisen olisi mennyt silloin ulos nykyisenkaltaisessa puetuksessa, olisi poliisi tai mielenterveysviranomainen ottanut hänet talteen muutamassa hetkessä!

Ihminen siis valitsi puun lehdet ja vyöverhon. Mitä kertoo meille vielä tänäänkin Jumalan valinta puetuksen suhteen? Ihminen turvautui luonnon kauneuteen, ja Kainin jumalanpalvelus hedelmineen ja kedon kukkineen kertoo vieläkin ihmisen vieraudesta jumalallista suunnitelmaa kohtaan. Jotta ihminen olisi voitu pukea Herran näkemysten mukaisesti, tarvitsi jonkun kuolla jotta ihmisen alastomuus olisi voitu peittää nahalla!

Mitä kertoo meille vertauskuvallisesti nykymuoti ja ihmisen asenteet alastomuutta kohtaan? Ihminen tahtoo olla jotakin todellisuutta enemmän omine luomuksinensa, ja vieläkin pätevät jumalalliset sanat:

”Ja Herra Jumala sanoi: ’Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan.’”

Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mutta jumalallinen tahto ei tarkoittanut että ihminen alkaisi kilpailla arvoasemasta Hänen kanssansa! Tämän tajusi jo vuosia sitten eräs kuuluisa suomalainen terapeutti, joka totesi ykskantaan: ”Jos ihminen ei suostu olemaan ihminen, tekee hän automaattisesti itsestään jumalan!”

Kuinka suuressa määrin ihminen tahtoisikaan oman tahtonsa toteutuvan kaikessa olemisessaan! Olemme jo kai kyllästymiseen asti puhuneet ihmisvalintaisesta jumalanpalveluksesta, joka Herran omien sanojen mukaan on turhaa, eikä hyödytä ihmisen hengellistä parasta yhtään, päinvastoin vahingoittaa ihmistä!

Meidät on luotu jo alusta pitäen riippuvaiseksi Luojastamme ja Hänen tahtonsa toteuttamisesta, sen mukaan elämisestä. Pukeudumme sitten miten tahansa oman näkemyksemme mukaisesti, emme kykene luomaan asua, jossa olisimme näkymättömiä Jumalan tulisilmien edessä!

Ihminen on kerran käsittävä todellisuuden, mutta ennen sitä turvautukaamme armonistuimeen!

”Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ’Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!’” (Ilm.6).