Seuraa sinä MINUA!

Tämän Herramme Jeesus Kristus toistuvasti huudahtaa Sinulle, minulle!

”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.” (Ps.91)

En voi mitään sille, että ajatukseni jatkuvasti palaavat Lutheriin, koska olen aikanaan nähnyt useammankin todella koskettavan ja varmasti paikkansa pitävän elokuvan hänestä. Erikoisesti on mieleeni jäänyt hänen sisäinen tuskansa, joka järkyttävällä tavalla kosketti hänen kehoaankin.

Kun nyt juhlitaan uskonpuhdistuksen 500-vuotisuutta, koen hänen henkiset taistelunsa todella omikseni. Jumalan hänen kauttaan tuoma valo ja hengellinen tieto ja tietoisuus ovat olleet seurassamme puoli vuosituhatta. Eikä vain tämä, vaan tietoisuudessamme on lukemattomien jumalanmiesten kautta julistettu Jumalan Sana viimeisten vuosisatojen ajalta. Juhlimmeko nyt mennyttä kirkollista loistokkuutta ja voittokulkua, sisäisesti aivan toisenlaisissa mietteissä ja tuntemuksissa? Tietämyksemme pohjalta asenteemme ja uskomme taitaa olla aivan käsittämättömässä ristiriidassa nyt havaitsemiemme tekijöiden kanssa. Omalla tavallaan ollaan palaamassa ”uskonpuhdistuksen” alkuaikoihin mitä erilaisimpien epäilysten ja epäuskon siivillä, alkaen kaivella Lutherin aikana koottuja roskakasoja, etsien niistä nykyhetkeen sopivia sovinnollisuuden ja ”sopusoinnun” aineksia.

Luther oli pitkiä aikoja aivan yksin Jumalan hänelle valaisemien asioiden kanssa, käyden sisäisiä taisteluja niin paholaisen vastustuksen kuin omakohtaisten näkemysten kanssa. Hänelle ei ollut helppoa seisoa tuhansien ja kymmenien tuhansien vastustavien henkien hyökkäysten keskellä. Vallitsevat olosuhteet saivat kylmän hien valumaan pitkin hänen selkäänsä, koska inhimillinen tuki oli todella vähäistä vallitsevien uskomusten johdosta. Hän sai aikaan melkoisen puhdistuksen ja sitä vastaavan roskakasan, mikä olisi tullut täydellisesti hävittää, ettei sitä myöhemmin voitaisi kaivella, etsien sittenkin jotakin hyvää ja sovittelevaa inhimillisen sopusoinnun saavuttamiseksi. Kaikki tämä saa kirjoittajankin vielä tässä ajassa käymään melkoista taistelua selvittääkseen kaiken kuulemamme jälkeen itselleen, mikä todella on puhdistettua ja juhlinnan arvoista, ja mitä tulisi heittää suurella mustepullolla, joka on täynnä lähtemätöntä väriä asioiden selvästi merkitsemiseksi!

Kaiken hengellisen tarjonnan johdosta joutuu todella käymään sisäisiä taisteluja selvittääkseen mikä on nykyaikaista aneiden tarjontaa, ja mikä todella kuuluu itselle, aidosti ja Jumalasta lähtöisin olevana! Kuinka omakohtaiseksi ja persoonalliseksi ilmaiseekaan lainauksemme hengellisen elämämme!:

”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.” (Ps.91).

Meidän rinnallamme kansakunnatkin ovat kuin tomuhiukkanen tai vesipisara sangon uurteessa! (Jes.40:15).

Hätähuuto!

Sain aamulla viestin siitä, että yksi työssämme uskollisimmista sisarista, monen lapsen äiti, on viety viime yönä sairaalaan vakavan sairauden johdosta. Rukoilkaamme hänen ja hänen perheensä puolesta!