”Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei
hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot,
autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!” (Ps.84).
Millaiseen Jumalaan
meitä kehotetaan uskomaan ja luottamaan? Millaisia todistuksia kuulemme eri
ihmisten suista? Millainen kuva on annettu Kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka
rakkaudessaan on suostunut ihmisen etsittäväksi ja löydettäväksikin? Mielessämme
on etenkin tänä vuonna Luther ja hänen aikansa kirkollinen maailma, joka aivan
käsittämättömällä tavalla hallitsi ihmisten mieliä, antaen aivan tietynlaisen
kuvan Jumalasta. Nyt tiedämme, viidensadan vuoden päästä, että Jumalasta on
kautta aikojen annettu yhä uudelleen ja uudelleen täysin väärä kuva. Tämä kuva on
useimmiten perustunut ihmisen omalla persoonallisuudellaan luomaan mielikuvaan
jollakin tavoin hänen itsensä näköisestä ja oloisesta jumaluudesta, niin että
todellisuudessa on palvottu ihmistä ja hänen olemustaan Elävän Jumalan sijasta!
Eli voidaan esittää kysymys: ”Voiko Jumala olla niin kovasti saarnaajan tai
kirkollisen johtajan näköinen?”
”…ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.”
Mitä tarkoittaa
nuhteettomasti vaeltaminen? Tämän ajatuksen kohdalla törmäämme sellaiseen
määrään mitä erilaisimpia näkemyksiä ja opetuksia, että aivan korvissa alkaa
soida! Median välittämät tiedot uskonnolliselta rintamalta todistavat
erilaisten rahaan liittyvien tekijöiden olemassaoloa tässäkin ”aneettomassa ajassa”.
Oikeastaan kukaan ei pidä pahana asiana kuuluisien henkilöiden rikkomuksia,
tahtoen mahdollisimman nopeasti ohittaa hankalat kysymykset, jotka saattaisivat
tuoda esiin tämän ajan ”uudenlaiset aneet”! Jossakin täytyy olla aivan
omalaatuista ajattelua, kun aitoon jumalanvaltakunnan työhön ei koskaan ole
löytynyt varoja, niin että… No niin, taitaa olla kysymys ikivanhasta
totuudesta:
”Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten
palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten
valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.” (Jaak.5).
Mihin ovat aina
perustuneet ”jumalan näköisten” tahojen toimintamallit? Miten ihmisiä on saatu
sidottua seuraamaan näitä usein hyvin epäilyttäviäkin piirejä? Miten on saatu
ihmiset suhtautumaan niin kielteisesti Jumalan Sanan opetuksiin ja
varoituksiin, vaikka Sana selvästi todistaa:
”…ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.”
”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista,
miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne
säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu
katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä
kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden
vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa,
ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol.2).
Mitä kaikkea
olemmekaan tehneet ja antaneet tehdä itsellemme tyydyttääksemme omaa tai
toisten ”hengellistäkin lihaa”! Jumalamme ei ole vieläkään kenenkään saarnaajan
tai johtajan näköinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti