En mistään maan päällä huoli!

”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.” (Ps.73).

Huolestuttavat uutiset tuntuvat lisääntyvän päivä päivältä. Minne siis paeta, mistä etsiä turvapaikkaa? Todellisuutena pysyy loppuun asti, että ainoa pakopaikkamme ja turvamme on valmistettu höyhenistä!

”Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan.” (Ps.61).

Me taidamme liian vähän ajatella elämäämme iankaikkisuuden näkökulmasta! On aivan luonnollisissa geeneissämme elämässä kiinni pysyminen, olosuhteissa kuin olosuhteissa. Aivan itsestään odotamme huomisen päivän tuovan mukanaan kaikkea samaa kuin tänäänkin, tai oikeastaan jotakin selvästi parempaa! Maallisina olentoina olemme kiintyneet tiettyihin, jokapäiväisiin esineisiin ja olosuhteisiin, jotka omalla terveellä tavallaan ovat osa elämäämme ja olemassaoloamme. Kaikessa tässä ei ole mitään pahaa, sillä tarvitsemme oman olotilamme koko elämämme ajan. Ilman sitä sairastumme niin henkisesti kuin hengellisestikin.

Jumala ei selvästikään ole kutsunut meitä askeettisuuteen eikä köyhyyteen:

”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi. Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ’Kuka on Herra?’ ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.” (Snl.30).

Millaista opetusta meille juuri tässä ajassa, jossa ihminen etsii turvaa rikkaudesta ja maallisesta omaisuudesta!

”Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.” (Jaak.5).

Kylläisyyden henki on järkyttävällä tavalla vallannut ihmismielet! Mitä kylläisemmäksi ihminen itsensä tuntee, sitä enemmän hän odottaa huomiselta päivältä, omantunnon estäessä oikeanlaisen ajattelun. Ihminen karttaa syyllisyyden tunnetta ja kieltää siten jossakin vaiheessa kaiken jumalallisen ajattelun. Yltäkylläisyys ja rikastumisen halu koituvat hänen vahingokseen!

”Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti

ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.”

(1.Kor.7).