Mistä meidät tunnetaan?

”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.” (Joh. 10)

Mistä meidät tunnetaan, mitä ympärillämme olevat ihmiset ajattelevat meistä? Mitä me tarjoamme heille, mihin suuntaan tahdomme heitä johdattaa?

Alueellamme on meneillään harvinaisen suuri yhteiskristillinen mediatapahtuma, jonka tarkoituksena on saavuttaa suuri määrä uusia seurakuntalaisia, ilman keskinäistä kilpailua. Ihmisille tarjotaan mahdollisuutta muutokseen, joka onkin koko projektin teemana.

Asia on harvinaisen hyvä ja mieltä ilahduttava. Vielä sentään jossakin evankelioidaan ja halutaan saavuttaa uusia ihmisiä. Mutta mikä on nyt tällä hetkellä niin paljon erilaista, että ihmiset oikealla tavalla kiinnostuisivat siitä, mikä tähän mennessä ei ole saavuttanut heidän luottamustansa? Seurakunnat esittelevät itseään ja toimintaansa toivossa uusista jäsenistä, mutta mikä on itse kunkin todellinen motiivi? Miksi juuri nyt ihmiset lähestyisivät jotakin sellaista, mikä tähän asti ei ole kiinnostanut? Mitä odotuksia on ihmisillä hengellisten asioiden suhteen, mihin he katsovat, mikä saa heidät vakuuttuneiksi siitä, mitä me heille tarjoamme. Ovatko he kiinnostuneita itse seurakunnasta ja erilaisista tilaisuuksista? Miksi he eivät jo aikaisemmin ole tulleet mukaan toimintaan, vai ovatko he olleet täysin tietämättömiä eri seurakuntien tapahtumista ja kokoontumisista?

Mikä oli meidän Herramme salaisuus ihmisten voittamisen rintamalla? Mihin perustui Hänen vaikutuksensa, mitä ihmiset näkivät Hänessä? Tiedämme Hänen toimintansa tuloksen ja sen vaikutukset. Hänen tiensä johti riemukulkueesta monenlaisten ongelmien lävitse Golgatan ristille. Ihmeiden määrästä riippumatta vain murto-osa kuulijoista ja näkijöistä jäi Hänen seuraajakseen. Mekö nyt olemme tehokkaampia ja edistyksellisempiä kuin Hän? Nykyään määrä näyttää olevan tärkeämpi kuin laatu.

Mikä oli tärkein tekijä meidän Herramme elämässä? Hedelmistään te heidät tunnette! Herramme eli todeksi kaiken puhumansa. Hänen uskottavuutensa perustui siihen, että Hänen tekonsa olivat yhtä puheiden kanssa. Hän selvästi tuo julki, ettei meidän tule ollenkaan uskoa Hänen puheitaan, jos teot eivät ole yhteneväiset Hänen esittämiensä asioiden kanssa.

Mistä meidät tunnetaan yleensä ottaen, ja etenkin nyt tällaisen merkittävän kampanjan aikana? Tunnetaanko meidät jonkin kirkkokunnan edustajina erityisen uskonnollisen leimamme johdosta? Olemmeko jakaneet niin suuren määrän traktaatteja, että olemme tulleet tutuksi useimmille paikkakuntamme ihmisille? Olemmeko pyrkineet puheisiin lähes kaikkien torilla kohtaamiemme ihmisten kanssa, todistaen heille uskostamme siihen määrään asti, että useat väistävät meitä mahdollisimman kaukaa? Torikauppias keskustelee kanssani ja lausuu muutaman kirosanan, jotka livahtavat ohitse ilman että panen niitä merkille. Vierestä kuuluu äänekäs närkästynyt nuhde rollaattoriin nojaavalta vanhahkolta naisihmiseltä, koska en kauppiaan pelastukseksi moiti häntä huonosta kielenkäytöstä. Korjasiko hän nyt tilanteen, niin että kauppias alkoi kiinnostua hengellisistä asioista?

Mikä on meidän hedelmämme tämän maallisen elämämme aikana? Mitkä ovat ne tekijät, jotka jäävät ihmisten mieliin meistä? Meidän Herramme ei omalla kohdallaan varmaankaan viitannut vain suorittamiinsa ihmeisiin, vaan koko olemukseensa. Hänessä oli jotakin sellaista, mikä ei voinut olla kiinnittämättä ihmisten huomiota. Hänen katseessaan oli jotakin niin erikoista, niin että jokainen, joka katsoi Häntä silmiin, koki jotakin merkittävää sielussaan. Tässä oli Mies, joka vakuutti pelkällä olemuksellaan! Jokainen Sana Hänen suustaan oli kuin virvoittavan lähteen vettä, joka ei voinut olla vaikuttamatta. Hän oli itse sopusointu koko elämällään, aikaansaaden järkyttävän määrän kateutta niin tavallisissa ihmisissä kuin hengellisissä johtajissakin. Siksi ristiinnaulitsemiskuoroon liittyi pääsiäisenä suuri osa kansalaisista, miellyttääkseen johtajiaan. He huusivat Herramme veren yllensä, tajuamatta tämän päätöksen laajamittaisuutta ja karmeutta.

Mitä saamme me oman aikamme kansan tekemään ja huutamaan ratkaisevissa tilanteissa? Meidän hedelmämme eivät ole onnistuneet kampanjat, evankelioimisristiretket, traktaattilevitykset, hienot puheet ja seurakuntien esittelyt. Meidän hedelmämme on se jälki, jonka me jätämme elämällämme kohtaamiimme ihmisiin. He eivät niinkään lue jakamaamme kirjallisuutta tai kuuntele sanojamme, vaan he elämän janossaan pyrkivät näkemään meissä sen Lähteen, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään!

Jatkuu…