Ei toimeton eikä hedelmätön!

”…niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.” (2.Piet.1).

Elämme sitten missä ajassa tahansa, meidän elämällämme tulee olla jokin selvä tarkoitus, jota emme ehkä itse kokonaisuudessaan havaitse, mutta mikä punnitaan kanssakäymisessämme ihmisten kanssa. Kaikki nykyiset uhkakuvat ovat saaneet monet todella suurella kiireellä etsimään leivisköillensä mahdollisimman hyvän piilopaikan. Mutta minne piilottaa jotakin sellaista, mikä selvästikin on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön? Maahan kaivaminen on nykyaikana todella vaarallista ja turvatonta, kun joka paikkaan kaivetaan perustuksia aina vain uusille rakenteille! Leiviskämme voi joutua vieraisiin käsiin ja silti itse leimaudumme, koska nykyaikainen tekniikka paljastaa pienimmänkin jälkeen jättämämme jäljen!

Mutta vapauttaako maahan kaivaminen tai muuten piilottaminen meidät vastuusta meille uskotun leiviskän tai talentin suhteen? Hallussamme on valtava määrä kaikenlaista meille uskottua, minkä tuomasta vastuusta olemme täysin selvillä. Olemme tehneet mitä erilaisimpia sopimuksia, jotka sitovat meitä vaihtelevassa määrin. Kaikki inhimillistä kunniaa ja mainetta tuovat sopimukset ovat tietoisuudessamme ja ehkä kassakaapissamme. Me toimimme ilolla mitä erilaisimmissa viroissa ja toimissa, jotka korostavat merkitystämme ja egoamme. Mutta hengellinen leiviskämme tuottaa tässä ajassa melkoisia ongelmia ihmisten asenteiden johdosta. Se ei tuota meille oikeastaan mitään siitä, mihin inhimillinen mielemme on kiintynyt.

Hengellinen leiviskämme aikaansaa siis todella hankalia tuntemuksia ja tilanteita ja sen piilottaminenkaan ei oikein luonnista. Kassakaappimme on aivan liian täynnä muita sopimuksia, ja ainahan on oltava varattuna tilaa uusille arvoesineille ja seteleillekin! Leiviskää ei siis voi tunkea sinne, koska eihän se nyt niin arvokas ole!

 Voi hyvänen aika millaisia ajatuksia mieleen tuleekaan! Leiviskämme ei ehkä ole kaivettuna mihinkään peltoon, sillä olemmehan jo todenneet, että on aivan tuskallista yrittää löytää vielä paikka, johon ei jo olisi kaivettu jonkun leiviskää! Siksi kai yritämme peittää Jumalan meille uskoman omaisuuden jonkinlaisella kirkollisella vaatteella, joka kylläkin kertoo jostakin yhteisomistuksesta, mutta mikä peittää persoonallisen osuuden!

Näinkö uskomme selviytyvämme meille asetetuista haasteista?

”Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.” (Matt.25).

Herra on siis selvästi ottanut meidät työtovereikseen, palvelijoikseen, joille Hän on jakanut vastuuta maailman tärkeimmässä työssä! Nimenomaan tässä ajassa vastuumme on todella suuri eikä ajan pahuus vähennä toimenkuvaamme. Emme saa unohtaa, että meille on uskottu myös mitä selvätekstisin ja helposti ymmärrettävä Ohjekirja ja Auttava Puhelin, jotka ovat käytössämme ympäri vuorokauden jokaisena elämämme päivänä. Siksi meille kuuluu vielä tänäänkin ohje:

”…niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.”