Älkää huomista murehtiko!

”Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä. Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette? Jumalankuvanko? …Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.” (Jes.40).

Tämä sama Jumala tuli lihaksi asuen meidän keskellämme, luoden mahdollisuuden tulla yhdeksi Hänen, Luojamme kanssa. Hän on kaikin tavoin osoittanut rakkauttansa luomaansa ihmistä kohtaan, luvaten pitää tästä huolen kaikissa tilanteissa, joka päivä maailman loppuun asti.

Tämän lihaksi tulemisen käsittäminen oikealla tavalla on avain kaikkeen jumalisuuteen. Ihminen on luonut omassa mielikuvituksessaan niin monenlaisia hengellisiä rakennelmia, että Jumalamme joutui tekemään hyvin merkittävän ratkaisun:

”Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1.Kor.1).

Onko ihminen todella oppinut jotain koettelemustensa, sotien ja väärinkäytösten johdosta? Me olemme saaneet elää aivan erikoista rauhan aikaa ilman suurempia hätiä. Onko se saanut meidät kiitollisiksi ja erilaisiksi, paremmiksi ihmisiksi? Onko meillä edellytyksiä odottaa kaiken jatkuvan samanlaisena, kun entistä suurempi määrä, enemmistö, kääntää selkänsä Luojallensa, Jumalallensa?

”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” (Matt.24).

Ihmiskunnan on omien ratkaisujensa johdosta kohdattava synnytystuskat, joita ei voida siirtää loputtomiin. Jumala on tehnyt armotarjouksensa Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, osoittaen meille jokaisen ihmisen tärkeyden. Mutta kun armo hylätään, jää jäljelle:

”Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä. …Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.”

Kaikesta tästä huolimatta huudahtaa Herramme meille entistä suuremmalla vakavuudella:

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt.6).