Keneenkä siis vertaatte Jumalan?

”Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä. Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette? Jumalankuvanko? - Sen valaa valaja, ja kultaseppä kullalla päällystää, sepittää sille hopeaketjut. Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju. Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista aavria ottaneet. Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.” (Jes.40).

Tänään kannamme aivan erikoisella tavalla Herran eteen sisaremme, joka eilen vietiin sairaalaan.

Miksi teemme niin suuren numeron maallisista tapahtumista ja ihmisten valinnoista? Puhuessamme Jumalasta aivan automaattisti mielemme etsii selittäviä ja kuvaavia vertauksia, joiden perusteella luomme kuvaamme Jumalasta ja Hänen Sanastaan. Siten haluamme tehdä kaiken jumalallisen helpommin käsitettäväksi. Tämän johdosta tuloksena on usein selvääkin selvemmin ihmisselitteinen, ihmistekoinen ”toinen evankeliumi”, mistä Paavali-veljemme niin varoittavasti puhuu. Emme varmaankaan koskaan aivan pohjaan asti opi käsittämään sitä, ettei meitä todellakaan ole kutsuttu inhimillisellä mielellämme ymmärtämään hengellisiä syvyyksiä, vaan tarvitsemme aidon Pyhän Hengen kokemuksen uuden Elämän syntymiseksi meissä!

Kun Mooses aikanaan oli Herran kanssa vuorella kansan mielestä liian kauan, halusi kansa hänen tilallensa jotakin muuta, hänet korvaavaa, mikä oli selvästi havaittavissa ja inhimillisin silmin nähtävissä. Millaisia kuvia tästä avautuukaan meille tässäkin ajassa, kun ihmiset ovat pettyneitä elämän arkisuuteen ja yksinkertaisuuteen! Kansa oli tuohon aikaan nähnyt Jumalan ihmeitä toinen toisensa jälkeen ja elänyt todeksi Jumalan lupaukset. Mutta ihmisten sydämet eivät olleet kaikessa mukana, vaan heidän mielissään entiset Egyptin aikaiset pakanalliset jumalanpalvelusmenot kuvastuivat kuin valkokankaalla. Oliko heidät mahdollisesti pakotettu osallistumaan erilaisiin palvontamenoihin tai vain seuraamaan niitä, sitä meille ei ole kerrottu. Mutta selvääkin selvempää on se, että Aaronin ”heittäessä kultaa tuleen” se sai vasikan muodon! Olemme aina ohittaneet tuon tapahtuman paljon viattomampana kuin mitä se todella on. Tuo vasikka ei ollut vain kultainen kuva, vaan se oli osana kansan mieltä! Se ei jäänyt ainoaksi tapaukseksi, vaan piakkoin heitätti yksi kuninkaista kultaa tuleen, ja siitä tuli kaksi kultaista vasikkaa!

”Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: ’Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’ Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka. Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä. Ja Jerobeam laittoi juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille; niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt.” (1.Kun.12).

Kautta aikojen merkittävät tai vähemmän merkittävät ihmiset ovat tahtoneet helpottaa jumalanpalvelusta ja jumalanäkemystä. On löydetty Roomalaiskirje 1:n mukaisia kuvaustapoja inhimillisen mietinnän perusteella, ajattelematta ollenkaan lopputulosta. Jumalanpalvelukset ovat olleet näyttäviä pappeina toimiessa henkilöitä, joilla ei ollut mitään tekemistä leeviläisten, Jumalan asettamien palvelijoiden kanssa.