”Sillä tuulta he
kylvävät, ja myrskyä he leikkaavat.” (Hoos.8).
Tämän aamun uutiset veivät ajatukseni aivan myrskyn
voimalla esiin nostamiimme Jumalan Sanan lainauksiin. En missään suhteessa
halua olla osoittamassa syyttävällä sormella Yhdysvaltoja ja sen johtajia,
sillä kysymys on kaikesta huolimatta ensisijaisesti koko maailman laajuisesta
ihmisen ahneudesta, joka on saattanut ihmiskunnan nykyiseen tilaansa!
Ainakin jollakin tietoisuuden tasolla jokainen ajatteleva
ihminen käsittää omien toimiensa ja omaksumiensa tapojen tuhoisuuden. Ihminen on
astunut tielle, jolla hän rauhoittaa omaatuntoansa kaikenlaisilla verukkeilla,
mutta mikään ei poista hänen vastuutansa miljardeista kanssamatkaajistansa,
jotka näkevät nälkää ja kuolevat sairauksiin, joista suuren osan aiheuttaa
asumamme tilan saastuminen. Puhutaan kauniisti hyvistä tarkoituksista, silti
kylväen tuulta peruuttamattomilla ratkaisuilla ja käytännöillä!
Jumala antoi selvät käskyt ihmisen parhaaksi ja hänen
olotilansa säilymiseksi sellaisena miksi Korkein Ymmärrys sen oli tarkoittanut.
Maan alamaiseksi tekeminen ei toki tarkoittanut sen riistämistä!
”Olkaa
hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne
alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä
liikkuvat eläimet.” (1.Moos.1).
”Ja Herra Jumala
otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.”
(1.Moos.2).
Ihminen ei ollut valmis toteuttamaan jumalallista
suunnitelmaa, johon ei sisältynyt mitään vahingollista, ei kuivuutta, ei
tulvia, ei myrskyjä. Omalla ratkaisullaan, vastustaen Luojansa tahtoa, hän
valitsi kylvön tien, joka aikaansai vain kaikkea mahdollista pahaa ja tuhoisaa!
Ihminen laukaisi kehityskulun, josta hän pyrkii koko ajan syyttämään jotakuta
toista kaikenlaisin mahdollisin verukkein, mutta jonka taustalla
toimeenpanevana voimana on ahneus ja omahyväisyys. Ihminen riistää
asuinsijaansa siinä määrin, että nykyisellä kehityksellä tarvittaisiin jo
vähintään toinen maapallo!
Jos ihminen olisi valmis jakamaan kaiken tasapuolisesti
lähimmäisensä kanssa, olisi elämä aivan toisenlaista, mutta nyt miljardit ovat
aliravittuja tai näkevät nälkää, joidenkin arvioiden mukaan puolen ruokavaroistamme
joutuessa kaatopaikoille tai hukkaan muodossa tai toisessa! Kuka haluaisi
ajatella tätä syyllisyytemme puolta? ”Mitä te olette tehneet yhdellekin…!”
Me emme ole niin viattomia kuin tahdomme ajatella! Meidän
jokaisen on syytä ajatella omia asenteitamme kaiken tämän keskellä! Jos emme
voi muuta tehdä, voimme ainakin rukoilla aivan uudella tavalla! Väistämättömästi
on edessämme, haluamme ajatella sitä tai emme:
”Katso, Herran
myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä. Eikä
Herran vihan hehku asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä
aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen ymmärtämään.” (Jer.30),
”Kun minä kutsuin
ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te
vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, niin
minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun
päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en
vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.” (Snl.1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti