Uskollinen vähässä!

121 PSALMI.

Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? 2. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. 3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. 4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. 5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. 6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. 7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. 8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Mihin suuntaan katsella tässä ajassa? Uskovaiselle ei ole kuin yksi ainoa suunta, eikä ole koskaan muuta ollutkaan. Herramme on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hebr.13), eikä Hän koskaan muutu; vain me ihmiset muutumme ja muutamme mieltämme. Tämä mielen muuttaminen on yksi kohtalokkaimmista asioista hengellisen elämän piirissä. Se on vahingollista ihmiselle itselleen, mutta aikaansaa mitä suurinta vahinkoa ympäristössä, sillä kuka voisi todella aidosti kiinnostua sellaisesta, mistä todistajakaan ei selvästi ole varma? Me sanomme asioita, joista emme ole varmoja (koska emme itsekään ole lukeneet tarpeeksi Sanaa) ja meistä huokuu selvä epävarmuus, joka ei jää kuulijoilta ja tarkkaajilta huomioimatta.

Me elämme eräänlaisessa pelon maailmassa. Juuri nyt alkaa mitä suurimmassa määrin olla totta Sana:

”Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa…” (Luuk.21).

Ihmiset eivät ole niin kielteisiä hengellisyyttä kohtaan, mitä helposti ajattelemme tässä ajassa. Ihmiset ovat kielteisiä kaikkea epäterveeksi ja epätodelliseksi kokemaansa uskonnollisuutta vastaan! Mutta missä pelokkaat ja etsivät ihmiset voivat todella kohdata jotakin niin todelliseksi tuntemaansa, että kokevat siinä turvallisuutta ja todellista apua? Me luemme lainaamaamme Psalmia tietynlaisella etuoikeudellisuuden tunteella, mutta kuinka välittää sen tarkoitus ja sanoma kaipaaville ja hädässä oleville lähimmäisillemme?

Emme kai usko olevamme niin viimeisiä ja arvokkaita uskovaisia, että juuri me täytämme kääntyneiden pakanoiden luvun ja voimme heittäytyä levolliseen itsevarmuuteen, ajatellen kaiken Evankeliumin työn olevan ohitse? Nyt ei ole massaevankelioimisen aika, mutta nyt Henki selvästi tahtoo osoittaa kuin lasersäteellä yksittäisiä lähimmäisiä, joiden elämään voimme vaikuttaa, Jumalan avulla, aivan uskomattomallakin tavalla! Nyt odotetaan meiltä ennen näkemätöntä uskollisuutta pienissä asioissa!