”Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne…’” (Jes.6)
Olen suuresti mieltynyt tähän sanankohtaan! Mikä siinä on niin
merkittävää meillekin tässä ajassa? Herran Tie ja tiet ovat säädetyt ja
vahvistetut jo ennen maailman perustamista, eikä Herramme muuta mieltään
Sanansa suhteen. Hän on tehnyt suunnitelmansa ja tuonut sen esiin kirjoitetussa
Sanassa. Meille on jätetty ratkaisuvalta sen suhteen, arvostammeko sitä
teoillamme ja elämällämme, vai jätämmekö sen omaan arvoonsa.
Mielestäni yksi merkittävimmistä luvuista Raamatussa on Roomalaiskirje
14. Se tulisi ottaa paljon laajemmin huomioon jokapäiväisessä elämässämme.
Meidän on erotettava toisistaan yksittäisen ihmisen henkilökohtainen elämä ja
kristillinen opetus. Meille on annettu aivan inhimillisesti käsittämätön
valinnanvapaus, jonka me hyvin helposti näytämme unohtavan.
”Mutta sinä, minkätähden sinä
tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi?
Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu
on: ’Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen
polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa’. Niin on siis
meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Älkäämme siis enää
toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen
loukkauskiveä tai langetusta. Minä tiedän ja olen varma Herrassa
Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka
pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.” (Room.14).
Mistä johtuu suurin osa kristikunnan vaikeuksista ja tuomitsevista
mielistä? Koko 14. luku tuo silmiemme eteen esillä olevan asiamme ”kirpuista”
ja muista pomppivista olioista, jotka ikään kuin suuren lampun syttyessä
aivoissaan alkavat ideoimaan ”hengellisiä totuuksia”, joilla ei hetken kuluttua
ole mitään tekemistä kirjoitetun Sanan kanssa.
Seurattuani kristillistä elämää jo vuodesta 1964 lähtien, olen
joutunut toteamaan aivan käsittämätöntä ristiriitaisuutta kirjoitetun Sanan ja
luotujen oppijärjestelmien suhteen. Yksi ensimmäisistä mieleeni jääneistä
sanankohdista oli:
”Ja siellä on oleva valtatie,
ja sen nimi on ’pyhä tie’: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä
varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.”
(Jes.35)
Jo alusta lähtien tiedostin Herramme puheista kaidan tien ja ahtaan
portin. Mutta suurta hämmästystä on aina tuottanut katsella eri julistajien ja
opettajien luomia kulkuväyliä, jotka suurella arvovallalla ilmoitettiin
ainoaksi tieksi uskovaisille. Useimmat näistä olivat kuin nuoralla tanssijan
trapetsivaijeri, jolle pienempiä ja suurempia pelosta vapisevia ihmisiä
johdettiin. Itselläni on valikoiva korkean paikan kammo, ja jo siitä syystä
kavahdan noita vaijereita, jotka on kiristetty erilaisten syvyyksien ylitse.
Samoin vierastan kovin ahtaita paikkoja pelkästään jo luettuni Sanasta:
”…se Jumala, joka on minun
vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä, tekee hänen jalkansa
nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, joka opettaa minun
käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään. Sinä annat minulle
pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut
suureksi. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät
horju.” (2.Sam.22).
Mielessäni soi samanaikaisesti tieto siitä, kuinka kaikki on salattu
viisailta ja ymmärtäväisiltä ja paljastettu lapsenmielisille! Kenen
lapsenmielisen mieleen tulisi trapetsi tai jokin hyvin ahdas tila, johon hän
haluaisi tunkeutua? Jumalamme on tehnyt tiet suoriksi, mutta ihminen etsii mitä
moninaisimpia mutkia ja kiemuroita. Miksi kaikki tällainen Sanan halveksinta ja
vääristely? Takana on aivan käsittämätön näyttämisen halu, joka useimpien
kohdalla kuitenkin on päätynyt katastrofiin ja hurjaan pudotukseen. Sääliksi
vain käy niitä sieluja, jotka ovat tähän leikkiin mukaan lähteneet ja
vahingoittaneet itseään siinä määrin, että ovat kääntäneet selkänsä kaikelle
kristilliselle!
Jatkuu huomenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti