Suuri Jumala kätkeytyy yksinkertaisuuteen

Elämme ajassa, jossa Jumaluuden arvioiminen on sekä helpompaa että vaikeampaa. Esivanhempamme eivät tienneet avaruudesta muuta kuin sen, että tähtiä oli kuin hiekkaa rannalla. Tämän havainnon pohjalta Jumala puhutteli Aabrahamia ja muutakin kansaansa. Hän ei puhunut mitään galakseista, aurinkokunnista ja avaruuden mittaamattomuudesta.

Yksi suurimmista tekijöistä luomisen puolesta on geeni- ja dna- maailma. Meille Sanaan uskoville se kertoo sattuman mahdottomuudesta ja helpottaa uskoamme Luojaan. Sama seikka kuitenkin väärin ymmärrettynä ja opetettuna on yksi suurimmista esteistä inhimillisen järjen alueella. Koko asia on omalla tavallaan aivan absurdi! On miljoona kertaa helpompi uskoa luomiseen kuin kokonaiseen sattuman avaruuteen! Mieleeni tulee jälleen kerran vertauskuva, jonka joku esitti jo vuosia sitten. Herätyskello hajotetaan yksittäisiin osiin ja laitetaan vahvaan laatikkoon. Jos kerran uskomme sattumaan, niin montako kertaa pitää laatikkoa ravistaa, että siinä on jälleen kokonainen herätyskello?

Minäkin yhdyn ylistykseen:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”  (Matt.11).

Lapsenmielisenä ja Herran luona viipyvänä säästyn suunnattomalta henkiseltä vaivalta ja tuskalta. Jumala kätkeytyy yksinkertaisuuteen! Uskominen sattumaan on ihmiselle luonnonvastaista ja aikaansaa henkistä rasitusta. Sattumaan uskomalla kielletään kaikki Jumalallinen! Siten ihminen jää täysin itsensä varaan ja luottaa omiin kykyihinsä ja voimiinsa.

Vaikka Jumalamme on niin valtava ja joka suhteessa käsittämättömän suuri ja Kaikkivaltias, on Hän aina tuonut Itsensä esiin yksinkertaisuudessa. Olemmeko unohtaneet tämän tässä ihmisviisautta ylistävässä ajassa, jossa vertaillaan kaikkea toisiinsa? Traktaattien ja tyrkyttämisen aika on selvästi ohitse, mutta silti meillä on tehtävämme jumalallisina todistajina.

Aina kun näen puistossa tai torin laidalla jehovantodistajaparin lehtitelineineen, koen suoranaista häpeää meidän uskovaisten puolesta. Vuosikymmenien aikana muutama henkilö omasta piiristämme on siirtynyt heidän joukkoonsa toteamuksella, että jehovantodistajat ovat niin mukavia! Heidän toiminnassaan on todella paljon sellaista, mikä vetoaa inhimilliseen mieleen. He antavat ihmissuhdekouluttajankin silmin katseltuna tasapainoisemman ja terveemmän ihmisen vaikutelman, kuin monet kristilliset todistajat. Herää kuitenkin suuri kysymys ylitse kirkkokunnallisten rajojen kaikuen: Miksi ei juuri kenenkään suusta ole kuulunut toteamusta, että aidot uskovaiset olisivat niin mukavia, että suorastaan on pakko tutustua heihin voidakseen liittyä heidän piiriinsä!

Kuinka suuri onkaan eri eikristillisten piirien esittämä haaste meille uskovaisille! Heidän lehtitelineitään ja esittelyjään kohtaa jopa hiljaisten puistoteiden varrelta usein kylmästä hytisevine kannattajineen. Mitä me oikein ajattelemme ja odotamme mielessämme? Jos ei ole massaevankelioimisen aika maassamme, niin minne on kadonnut lapsenuskomme ja hätä lähimmäisestämme? Olemmeko kadottamassa kaiken jonkinlaisessa suuruudenhulluudessamme?:

”Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset. Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin. Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on? Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on?” (Luuk.16).

Kaikkivaltias Silmä tarkkaa koko maailmaa, mutta kaipaa nähdä meidän elämämme pienet ja ehkä merkityksettömän tuntuiset asiat.

 …vaan etsikää ensin… niin teille annetaan sekin, mikä on meille itsellemme tarkoitettu!