Menkää ja tehkää!

”Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene ja tee sinä samoin’.” (Luuk.10).

Raamatun esikuvat ovat ajattomia ja sitovia vielä tänäkin hetkenä! Me voimme ilahduttaa itseämme lukemalla mieleisiämme sanankohtia ja toistamalla niitä mielessämme, ehkä saarnaamallakin niistä. Tiellään haavoittuneita ja pahoinpideltyjä on matkamme varrella enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Voimavaramme ovat äärirajoillaan kohdatessamme tapauksia ja asioita, jotka ovat inhimillisten rajojen ulkopuolella. Me olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet. Suumme ovat avautuneet ja kätemme ehkä liikehtineet suumme ilmaisujen tahdissa. Me tiedämme mielestämme tavattoman paljon tästä ajasta ja sen ongelmista. Me pyrimme tiedostamaan nekin asiat, jotka liittyvät kertomukseen laupiaasta samarialaisesta. Tarkoituksemme ja päämäärämme ovat hyvät, mutta miksi niin todella vähän, minimaalisesti, toteutuu kaikesta oivaltamastamme ja puhumastamme? Lausuneeko Herramme meille enää uudelleen jo vuosituhansia toistamaansa ratkaisun avainta:

”Mene ja tee sinä samoin.”

Erilaisissa tilanteissa keskustelut rönsyilevät laajoilla aloilla. Yksi asia on kuitenkin tullut selvästi esiin kaikkien piirien keskellä: On aika suuressa määrin luovuttu konkreettisesta tekemisestä hengellisellä alueella. Puhutaan rukoilemisesta ja viimeisten aikojen kehityksestä, mutta juuri kukaan ei vie keskustelua käytännön tekemisen alueelle. Siten hyvin laajalti uskotaan yksittäisen ihmisen tekemisen olevan ohitse. Tämä näkyy kaikessa vapaaehtoistoiminnassa ainakin omalla paikkakunnallani.

”Mene ja tee sinä samoin.”

Yhä vielä meille kuuluu sama jumalallinen kehotus, suoranainen käsky jalkojen liikkeelle panemisesta ja meille tarkoitetun tehtävän suorittamisesta. Yksittäisen ihmisen kohdalla tämä selvästikin tässä ajassa merkitsee rajallista ja ehkä hyvin vaatimattomalta tuntuvaa käytäntöä. Itse en ollenkaan ole uskonut enkä usko sellaisiin valtaviin tapahtumiin, joita erilaiset tahot profetoivat ja lupaavat maailmanlaajuisesti. Minä uskon yksittäiseen vastuuseen ja tehtävään viimeiseen hengenvetoon asti! On ohitse massatapahtumien ja suurten saavutusten aika, ainakin länsimaissa. Kieltäydymmekö olemasta uskollisia vähässä, ansiottomina, mutta tärkeinä palvelijoina? Suuret saavutukset ja kunnian kentät kuuluvat narsistiselle, itsekkäälle alueelle, josta meitä selvästi varoitetaan.

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” (Room.13).

Tehkää siis tämä, ja lukekaa Raamatustanne koko luku!