Hällä väliä?

”Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun syötte leskien talot, jopa näön vuoksi pitkiä rukouksia pitäen! Sentähden saatte sitä kovemman tuomion. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!” (Matt.23).

Miksi en taida olla kuullut kenenkään saarnaavan tästä tekstistä, en ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen? Johtuuko se siitä, että tämän kohdan ei katsota enää koskevan meidän aikaamme? Eihän kukaan tässä ajassa estele hengellistä edistymistä ja jopa sulje taivasten valtakuntaa ja Evankeliumia ihmisiltä! Miten ylipäätään voisi ihminen tehdä sen toiselle maan matkaajalle? Eihän ihminen ole kykenevä sulkemaan sen paremmin kuin avaamaankaan!

Näiden noin viidenkymmenen vuoden aikana olen päässyt tai joutunut kohtaamaan mitä erilaisimpia ihmisiä ja näkemyksiä. Niitä en ole oikeastaan koskaan etsinyt tai suunnistanut niitä kohti. Minut on yksinkertaisesti johdettu teille, joilla olen pakostakin törmännyt sekä hyviin että ei toivottaviin asioihin. Tarkoitus on kai ollut oppia jotakin ”kristillisestä rintamasta”. Niin, olen todella oppinut paljon, paljon sellaistakin, mitä en varmastikaan itse olisi pitänyt tarpeellisena!

Voiko ihminen sulkea taivasten valtakunnan kaipaavilta etsijöiltä? Kyllä, uskon niin monien kokemusten johdosta. Sana sanoo selvästi:

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?” (2.Kor.2).

Mille me tuoksumme ja mitä kohtaamamme ihmiset haistavat meidät tavatessaan – tai millainen henkäys meistä leviää jopa toiselle puolelle kotimaatamme? En milloinkaan voi unohtaa muutamaa kokemustani aikanaan vallinneen hyvin sekavan ajan keskeltä. Käytiin todella kovaa kampailua inhimillisestä herruudesta seurakunnan keskellä, vaikka meidän ei tulisi herroina hallita. Mitä haistoi ympäröivä maailma tuona aikana, sitä ei oikein halua pyrkiä tunnistelemaan ainakaan nenällään! Ihmisiä tuli ja meni, ehkä lähinnä meni! Vallitsevaa tilannetta pyrittiin selittämään parhaalla mahdollisella tavalla suuressa uskonnollisessa vakaumuksessa. Itselläni oli todella suuri hätä kaiken kohtaamani keskellä, koska ajoittain ei oikeastaan mikään mennyt puhtaan kristillisen näkemyksen mukaan, vaan päivästä toiseen nousi esiin julistajia, jotka sanoivat kaikenlaista mahdollista, kuten tuo kotikokouksen veli aikanaan: ”En tiedä ollenkaan pitääkö tämä paikkansa, mutta sanon sen kuitenkin!”

Voimmeko me ihmisinä siis sulkea taivasten valtakunnan ihmisiltä? Jotakin siihen viittaavaa olemme jo kai esittäneet? Me esiinnymme taivasten valtakunnan edustajina, mutta mitä hajuja meistä leviää ja mitä ihmiset kokevat kohdatessaan meidät tai toimintamme? Mitä jos me emme todellisuudessa olekaan Kristuksen tuoksu, vaan meistä leviääkin pitkäaikaisen pesemättömyyden ahdistava ja tukahduttava, suorastaan henkeä salpaava lemu? Me ehkä suihkuttelemme mitä erilaisimpia tuoksuja ja deodorantteja, mutta jokin jo ulkonäössämme paljastaa lähimmäisillemme pitkäaikaisen pesemättömyyden. Me puhumme kaidasta tiestä, Kristuksen tuoksusta ja kaikesta mielestämme sopivasta, suihkutellen jotakin itseämme miellyttävää ympäri kehoamme – kaiken lian ja hien päälle! Kristuksen tuoksua ei myydä eikä toimiteta suihkepulloissa, siitä olen saarnannut ja kuuluttanut jo vuosikymmenien ajan!

Mihin siis pyrin tällä esitykselläni? En milloinkaan unohda paria keskustelua, jotka käytiin tältä alueelta. Pahoitellessani uskovaisten käytöstä ja suoranaista fanaattista järjettömyyttä, sanoi muutamakin hyvin vakuuttavan oloinen henkilö minulle: ”Älä ole turhaan huolissasi! Joka on todella Jumalan valitsema, tulee mukaan hengelliseen elämään täysin riippumatta siitä, mitä uskovaiset tekevät tai ovat!”

Voisiko joku esittää jotakin vielä kauhistuttavampaa? Tuohon aikaan oli kysymys todella vakavista hengellisistä rikkomuksista ja väärinkäytöksistä, joita puolusteltiin oikeaoppisuuden varjolla!

Jäädäänpä miettimään tätä asiaa parin päivän ajaksi!