Keskinäisestä rakkaudesta

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13).

Yksi suurimmista kysymyksistä uskonelämässäni on aina liittynyt tähän Herramme ilmaisuun. Siinä on sana ”kaikki”, jonka tulisi totuudenmukaisesti koskea minuakin. Minunkin tulisi tuntea toiset uskovaiset tämän ohjeen ja suoranaisen käskyn mukaisesti. Miksi kuitenkin suurin osa näkemästäni saa aivan kummallisia epäilyksiä nousemaan sisimmässäni? Miksi suuri määrä kokemuksiani aikaansaa valtavan määrän kysymyksiä, jotka pyrkivät valtaamaan koko sisäisen olemukseni? Olenko ainoa, joka on koko ajan käsittänyt kaiken aivan väärin? Katselenko aivan vääriä asioita ja väärään suuntaan havaitakseni tämän ”keskinäisen rakkauden”? Joidenkin mielestä sitä on koko kristillinen maailma täynnä, niin että ainoana esteenä sen näkemiselle ja kokemiselle on vain yksittäisten ihmisten ja jopa ryhmien epäusko!

Pitäisikö minun nyt alentua tunnustamaan epäuskoni kristillisen rakkauden suhteen? Olen siis käsittänyt kaiken aivan väärin epäilyksissäni ja uskon puutteessani! Anteeksi kauheasti! En ole vielä päässyt käsittämään, että kysymys onkin aivan salatusta, uskoon perustuvasta asiasta! Epäuskossani olen koko elämäni ajan odottanut väärällä tavalla maallisine silmineni näkeväni tämän asian toteutumista, maallisine korvineni kuulevani rakkaudellisia sanoja!

Kuinka en todellakaan ole käsittänyt, ettei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla, vaan se on sisäisesti meissä! Kuinka olenkaan voinut olla niin väärässä jo viidenkymmenen vuoden ajan? Kaikella näkemälläni ja kokemallani ei siis ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Kaiken vihollisuuden ja panettelun ja tuomitsemisen ja kaiken ikävän kokemuksen keskellä olen ajautunut aivan väärille urille – koska olen katsellut näkyväisiä! Vihamielisen olemuksen ja satuttavien sanojen takana on siis todellisuudessa ollutkin näkymätön, salainen, keskinäinen rakkaus, jota ei ole tarkoitettukaan tulemaan esiin näkyväisellä, koettavalla tavalla!

Kuinka on mahdollista, että vasta nyt ensimmäistä kertaa olen päässyt tämän salaisuuden syvällisille lähteille? Turhaan olen kokenut niin suurta hätää vihamielisten lähimmäisteni johdosta, näkemättä mitä kaiken suorastaan järkyttävän, vuosikymmenisenkin vihanpidon takana on ollut. Rakkaus on raamatullinen asia, ja siksi se on salainen ja kätketty useimmille ihmisille!

Ei, en kestä enää tätä pohdiskelua! En vain kaiken valistumisen keskellä ymmärrä, mitä tarkoittaa:

”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

Jos tämä keskinäinen rakkaus on niin kätketty asia, miten sen voivat kaikki tunnistaa? Kyllä riittää pohdintaa ja tutkistelua!