Voi kaikkia niitä, jotka sulkevat taivasten valtakunnan kuulijoiltaan ja seuraajiltaan! Puhutaan ja puhutaan, saarnataan ja saarnataan, mutta kaikki jää vain ilman värähtelyiksi ja ulkokultaiseksi esittämiseksi. Eikö muka etsivä ja kaipaava, mahdollisesti hyvin haavoitettukin ihminen vaistoaisi jo kaukaa, onko joku tosissaan? Ihmiset puhuvat asioista, joita eivät itse noudata!
”…mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä
he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti
kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät
tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.”
Itsekin olen varmaan hyvin traumaattinen kaiken kohtaamani
ristiriitaisuuden tähden. Murskaavien kokemusteni perusteella olen joutunut
useinkin tilanteeseen, jossa olen ollut pakotettu toden teolla kysymään omaa
vakaumustani ja uskoani. Voiko kaiken tällaisen keskellä luottaa keneenkään,
edes Jumalaan, joka sallii kaiken tämän?
Tänä päivänä ymmärrän entistä selvemmin miksi olen niin kovasti
kaikkea ihmiskorostusta ja ihmispalvontaa vastaan! Itse Herrani kertoo selvin
sanoin mistä on kysymys:
”Ja kaikki tekonsa he tekevät
sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa
leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa
ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä
tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.”
Eikö tämä ole mitä tutuinta asiaa, ilman että
meidän tarvitsisi ryhtyä ajankohtaistamaan eri ilmaisuja! Juuri kaiken tämän
välityksellä saadaan taivasten valtakunta hengellisin termein sulkeutumaan kaipaavilta
ja etsiviltä ihmisiltä! Mikä voisi olla kauhistuttavampaa kuin se, että Jumalan
työ ja lunastussuunnitelma sellaisessa määrin tehdään tyhjäksi itsekorostuksen
ja hengellisen manipulaation vaikutuksella?
Elämme mitä erikoisimmassa ajassa, jonka Paavali jo toi esiin
kirjoittaessaan Timoteukselle:
”Mutta tiedä se, että
viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin
itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen
tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia,
panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita,
väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2.Tim.3).
Jumalisuuden ulkokuori, mutta teot ja todellisuus kieltävät voiman ja
tekevät tyhjäksi kauniit sanat! Rohkenetko huomata, että voitaisiin ajatella
tämän kohdan viittaavan ns. uskovaisiin ihmisiin? Keitä meidän siis tulee
karttaa? Kuka sulkee taivasten valtakunnan etsiviltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti