Kysykää, mikä on hyvä tie!

”Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.’ Mutta he vastasivat: ’Emme vaella.’ Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä.’ Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele’.” (Jer.6).

Kaikelle kristilliselle totuudelle ja totuudellisuudelle on luotu pohja muinaisina aikoina, jopa ennen ajan alkua. Aivan liian suuressa määrin halutaan irrottaa historiallisuus Raamatun kertomasta, koska kaikki on pelastushistoriaa.

Meille Raamattuun tallennetut asiat ovat omalla tavallaan aivan erikoislaatuisessa kategoriassa:

”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ’Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi.’ Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat…” (1.Kor.1).

Miksi Raamattu on maailman levinnein Kirja? Koska se on selvästi osoittanut toimivansa, ja miljoonat ihmiset ovat erikoisesti vaikeuksiensa ja koettelemustensa keskellä turvautuneet Sen kuvaamaan Jumalaan! Voisivatko miljoonat ihmiset olla niin väärässä?

”Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.” (Ps.130).

Ihminen näyttää tarvitsevan jonkinlaisen hädän turvautuakseen Korkeampaan Voimaan. Tietynlaiset varoittavat pasuunat ovat kaikuneet jo pidemmän aikaa kehottaen ihmisiä etsimään turvapaikkaa muinoin valmistetuilta teiltä, mutta mitä he vastaavat Jumalan selvään kutsuun?:

”’Emme vaella.’ Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä.’ Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele’.”

Viimeisten sotien aikana koko kansamme suhtautui kristillisiin asioihin todella suurella kunnioituksella, eikä kukaan osannut edes kuvitella tällaisen nykyisen ajan mahdollisuutta. Jumala aivan selvästi puuttui maamme asioihin ja vastasi lukemattomiin rukouksiin. Käsitämmekö ollenkaan kuinka armollinen Jumalamme on ollut ja on vieläkin, toistaiseksi? Tehkäämme siis kuten meitä kehotetaan:

”Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.”