”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka
Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne
omat? Sillä te olette kalliisti ostetut.
Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”
(1.Kor.6).
Olen ollut usean päivän ajan
harvinaisen väsynyt ja uupunut, niin etten ole jaksanut keskittyä
kirjoittamaan. Erilaiset hoidot ovat aiheuttaneet ennen kokematonta heikkoutta,
niin etten ole kyennyt toimimaan haluamallani tavalla. Mielen on tahtonut
vallata masennus ja eräänlainen epätietoisuus, joiden torjumiseksi sain sydämelleni
kuunnella vanhoja kokouksiamme, kuten joskus aikaisemminkin. Herra on totisesti
ollut kanssamme aivan erityisellä tavalla, enkä ole kuullut yhtään ainoata
lausetta tai ajatusta, joka olisi syytä ottaa takaisin ja esittää
toisenlaisessa valossa! Siksi on aivan käsittämätöntä kaikki se vastustus, mitä
olen saanut kokea. Tai onko se sittenkään käsittämätöntä, jos kerran olemme
kertoneet Totuuden ja tuoneet Sanasta esiin Jumalan tahdon!
Kaikki tämä herättää todella
ristiriitaisia ajatuksia ajatellen nykyhetkeä ja nykyistä tilannetta, jossa
useimmat näyttävät entisestä välittämättä kulkevan omia teitään ja noudattavan
omia näkemyksiään ja ajatuksiaan. Totuus ei pala tulessakaan, ja se sitoo
meidät kaikkeen kuulemaamme Jumalan Ääneen!
Kaikesta tästä johtuen
sydämessäni oleva arkuus kasvaa päivä päivältä käsittäessäni hengellisen
vastuuni! Kaiken masentavan ja uuvuttavan taustalla koen kuitenkin sanoin
kuvaamatonta iloa ja rauhaa. Voin toistaa jälleen kerran, tässä armon hetkessä,
ettei vielä koskaan yli viidenkymmenen vuoden aikana yksi ainoakaan ihminen ole
tullut luokseni tai edes kirjoittanut avoin Raamattu edessämme, näyttäen
toteen, että olisin sanonut tai kirjoittanut jotakin Raamatun vastaista. Kuitenkin
aivan uupumukseen ja turhautumiseen asti olen saanut vastaanottaa ihmisen
mielipiteisiin perustuvia kannanottoja toisten kertomina tai kirjemuodossa! En kykene
muistamaan yhtään ainoata henkilöä, joka olisi avoimesti asettunut eteeni
ajatuksinensa, vaan kaikki on huudeltu ikään kuin nurkan takaa.
Juuri äsken kuuntelemassani
saarnassani vuodelta 1977 puhuin kaikesta siitä, mitä Jumala odottaa meidän
tekevän ruumiissamme. Sielumme ja henkemme ovat sisimmässämme, ruumiissamme –
miten oikein olemme johtuneet ajattelemaan niiden olevan niin ensisijaisia,
että on samantekevää mitä ruumiimme, kehomme tekee? Jo yksinomaan sanamme ovat
sanoja vasta niiden tullessa huuliltamme! Missä painopiste todella on,
miettikäämme sitä, huomioiden seuraavatkin sanankohdat!
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan
ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen
jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan
muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).
”Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän
rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla, minun hartaan
odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että
Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella
rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.” (Fil.1).
”Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että,
niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella
mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin
Herran tykö. Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme
olla hänelle mieliksi. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen
tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan
on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on…”
(2.Kor.5).
Suo anteeksi, etten niin usein
jaksa kirjoittaa. Oletko jo lukenut kaikki yli tuhatviisisataa tekstiäni? Itselleni
on aivan käsittämätöntä se lukuvierailumäärä, joka on kertynyt näiden vuosien
aikana. Mieti aivan tosissasi, kenelle voisit meilata blogiosoitteemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti