Vastuuntuntoista elämää

”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.” (Hebr.4).

Jumalan lupaukset eivät ole kiinni ihmisten suunnitelmissa ja ajatuksissa. Kaikki tässä maailmassa voi muuttua ja muuttuukin, ihminenkin valitsemallaan tavalla. Herramme ei anna meille niin kuin maailma antaa, vaan Hän tarjoaa meille omaa tietänsä, jolla vallitsee rauha ja lepo omalla tavallaan jo tässä elämässä, ja tulevassa Hänen täydellinen läsnäolonsa.

Jumalan lupaus on siis yhä voimassa, mutta se edellyttää meiltä jotakin sellaista, mikä ei aina miellytä meitä. Meidän tulee huolehtia siitä, että Kreikan henki pysyy kaukana meistä! Meille tarjotaan kaikenlaista tarvitsemaamme apua ja kriisiavustusta, mutta meillä on oltava oikea asenne Auttajaamme kohtaan. Me emme kykene ansaitsemaan mitään hengellisellä alueella, mutta meidän on pitäydyttävä meille asetetuissa odotuksissa, sillä nautimmehan ajasta toiseen jostakin sellaisesta, mikä on yksinomaan lahjaa ja hyväntahtoista apua!

Kuinka moni tässä ajassa tekeekään saman kuin jotkin kreikkalaiset, jotka kutsuvat auttajiaan terroristeiksi, koska nämä eivät toimikaan heidän ehdoillaan! Jumalamme ei ole terroristi eikä vaadi meiltä mitään mahdotonta! Mistä ylipäätään on hengelliseenkin elämään tullut sellainen käsitys, että autettavalla on kaikki mahdolliset oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia?

Maallisessa mielessä mikään valtiovalta ei ole valmis antamaan jollekin toiselle maalle sellaista, mikä kuuluu sen omille kansalaisille. Voidaan kyllä koetella toisten kärsivällisyyttä ja rajoja, mutta jossakin vaiheessa puhutaan sitten aivan vakavissaan pois potkimisesta. Kaikella on rajansa, kuten juuri nyt Kreikan kohdalla. Hengellisessäkin elämässä on rajansa, joka pelottavalla tavalla on ylitetty jo vuosikymmenien ajan. Taivaallinen Hallitus on jatkuvasti varottanut ja maanitellut alaisiaan kuuliaisuuteen ja oikeaan järjestykseen, silminnähden aivan turhaan!

Maallisella alueella voidaan toimia järjettömästi, aivan kuten Kreikassa, jonkinlaisen mielen juopumuksen varassa, kunnes tulee päivä jolloin totuus on pakko kohdata sellaisena kuin se edessä on. Kuka kuitenkin on valmis vannomaan ja todistamaan, että samoin voitaisiin toimia Kaikkivaltiaan Jumalan edessä?

”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.”

Kreikka ollaan valmis jättämään yhteisen alueen ulkopuolelle, ulos entisestä yhteisöstä. Meillä hengellisenä kansana, lähinnä yksilöinä, on varottava esimerkki Raamatussa. Jumala on armollinen ja rakkaudellinen Jumala, mutta hänenkin kärsivällisyydellä on rajansa. Meidän on tyydyttävä osaamme kaikessa nöyryydessä ja vaatimattomuudessa, tavoittelematta sellaista, mitä meille ei ole tarkoitettu. Ei riitä se, että melkein tehdään jotakin, melkein ollaan jotakin, melkein ehditään!

Eilinen kirjoitus puhuttelee itseänikin jatkuvasti. Se on varmaankin hyvä ”korvamerkitä” jotenkin.

”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” (1.Tim.6).

Tartu kiinni! Milloin? Nyt ja aina!