Tulevaisuuden toivo

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset;

minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne…” (Jes.29)

On kesä, mutta se ei erikoisemmin miellytä useimpia. Itse toivoisin hieman enemmän auringonpaistetta ja lämpöä, sopivaan rajaan asti. Mansikan hinta ei laske ja osa kasveista ei kehity ollenkaan toivotulla tavalla. Ihminen nyt siis korjaa tai ei korjaa ollenkaan kylvämäänsä satoa. Me suremme nyt omien ratkaisujemme ja tekojemme tuloksia! Monien asiantuntijoiden mukaan muutos huonompaan jatkuu, ja tuulet tulevat puhaltamaan entistä voimallisemmin, ihmisen tekoja ravistellen. Keneen ja mihin siis luottaa tällaisessa ajassa?

”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra…”

Meidän Jumalamme ei ole mikään karamelliautomaatti, johon nälän tai tarpeen tullessa pudotamme kolikon vaatimuksella jostakin mukavasta ja hyvänmakuisesta. Häntä emme löydä inhimillisten toivomusten tiellä, omien tarpeidemme ja toiveidemme lisätäyttymykseksi. Etenkin tässä ajassa Hän on kätkeytynyt epäuskomme tähden ja Häntä on tosissaan etsittävä ikuisilta teiltä ja entistä enemmän hylätystä Sanasta. Hän tosin antaa meille luvan etsiä Itseänsä hädän päivänä, mutta todellisen avun saaminen perustuu sanoihin, joita emme läheskään aina muista (halua muistaa!).

”Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” (Ps.50).

Hädän päivä ei ole aivan sitä mitä helposti ajattelemme totunnaisessa kristillisyydessämme! Se perustuu tilanteeseen ja olosuhteisiin, joissa käsitämme oman vajavaisuutemme ja todellisen ulkopuolisen avun tarpeemme. Omavoimaisuudessamme huudamme kylläkin helposti Jumalan puoleen pettymyksissämme, melko pienissäkin asioissa. Asenteemme ratkaisee todella paljon, ja siunaukset eivät ole riippuvaisia ponnisteluistamme tai ”karamelliautomaattiuskostamme”.

”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.” (Ps.127).

Itse olen kaiken murheen ja koettelemusten keskellä saanut tuntea olevani kuin israelilainen erämaavaelluksella. Mikään ei tunnu kuluvan, eikä juuri mikään mene rikki. Vuonna 2000 ostamani sandaalit palvelevat vielä erinomaisesti ja vaatteet eivät kulu, joten säästäväisenä vaatekuluni ovat olemattomat, joskin jonkun mielestä voisin ostaa jotakin muodikkaampaa. Minä olen siis onnellinen kun minulla on elatus ja vaatteet!

Olen jo seitsemän vuotta ostanut pääasiassa elintarvikkeita kolmenkymmenen ja viidenkymmenen prosentin alennuksella, ja minut on jatkuvasti johdatettu edullisten tuotteiden luokse. Jossakin määrin siis noudatan jo vuosikymmeniä sitten huolestuneilta veljiltä saamiani ohjeita. (He olivat huolestuneita rahankäytöstäni, joka kokonaisuudessaan tuli ohjata heidän palvelemiseensa ilmaiseksi!). Olen ostanut eilisiä leipiä ja silakoita, joiden kohdalla eilisyyttä ei aikanaan mainittu!

Karmea leikki leikkinä, mutta kaikki esittämäni on totisinta totta. Elän minimieläkkeellä, koska saamiani ”palkkoja” ei yhteiskuntakaan pitänyt palkkana, vaan piti minua melko tyhmänä ja joutilaana!

”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra…”

Nyt on todellinen hätätilanne niin seurakunnassa kuin monen kohdalla hengellisessä elämässä. Käsitämmekö sen? Etsikäämme siis Häntä, ei niinkään Hänen apuansa ja lahjojansa:

”Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että

minä olen se, joka sanon:

’Katso, tässä minä olen.’

’Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’ Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.” (Jes.52)