Mielettömät kansat

”Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi.” (Jer.51).

Tämä sanankohta tuli voimakkaana mieleeni tänä aamuna, etenkin kuultuani Kreikan pääministerin lausunnon, josta uutiset totesivat, että hän puhui aivan kuin olisi ollut jossakin muualla kuin siellä, missä oli. Tällä hetkellä Kreikan mielettömyys tulee korostetusti esiin, mutta taustalla on muutakin käsittämätöntä, etenkin sen johdosta, että sen tuleminen mukaan yhteisöön perustui molemminpuoliseen välinpitämättömyyteen. Kreikan todellinen tilanne ei voinut olla suuri salaisuus Euroopan päättäjille!

Nyt täysin syyttömät joutuvat kärsimään vääristä päämääristä ja ratkaisuista, mekin tämän maan hengellisenä kansana. Mutta emme mekään voi sanoa tulleemme yllätetyiksi, sillä etenkin Paavali on jo ennalta kertonut meille kaiken. Kristillisyyden vastainen henki on aina ollut toiminnassa, ja on tässä ajassa aina vain tehokkaampi. Meidän tehtävämme ei ole politikoida, mutta tietyt asiat meidän on ymmärrettävä maalliseltakin alueelta voidaksemme karttaa meille asetettuja sudenkuoppia.

Toinen asia tänä aamuna valtasi mieleni aivan erityisellä tavalla. Miksi suojelusenkelini niin konkreettisella ja selvällä tavalla pitää monet ihmiset tietynlaisella etäisyydellä minusta, vaikka itse toivoisin jotakin muuta, tietystikin omassa tyhmyydessäni. Vanhassa Testamentissa on yksi erittäin tärkeä ja juuri nyt meille ajankohtainen varoitus:

”Poista paha keskuudestasi. Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet - niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen - niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä; älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostansa, vaan tapa hänet: oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi.” (5.Moos.13)

Kohta on tänä päivänä ymmärrettävä vertauskuvallisesti, mutta se antaa mitä selvimmän kuvan siitä, millaisen asenteen tulisi vallita sydämessämme. Siksi ei ole samantekevää kenen kanssa olemme läheisemmin tekemisissä. Suojelusenkeleillämme on ankara urakka tässä ajassa, jopa hyvin rakkaiksi tulleidenkin ihmisten pitämiseksi loitolla hengellisestä vakaumuksestamme!

Jatketaan pohdiskeluamme, mutta lue koko luku Raamatustasi!