Todellinen tekijä

”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak.1).

Narkissos katseli veden pinnasta kuvajaistaan suoranaisessa itsepetoksessa. Hän näki todellisuuden, mutta jokin hänen sisimmässään muutti kaiken näkemänsä omahyväiseksi kauneudeksi. Hän näki kasvonsa, mutta ei totuuden mukaisesti, vaan itsekorostuksessa!

Jumalan Sanan peili on kautta aikojen asetettu ihmisten eteen heidän iankaikkista parastaan ajatellen. Totuus ja totuudellisuus ovat Jumalan maailmassa ehdoton edellytys oikeanlaiselle kehitykselle ja hengelliselle kasvamiselle. Tässä ajassa olisi erittäin tarpeellista lukea Jaakobin kirje ainakin kerran kuukaudessa, sillä aivan liian moni on katsonut Jumalan Sanan peiliin pettyneenä sen tarjoamaan todelliseen kuvaan. Kun kuvan virheellisyys on pantu vanhan peilin syyksi, on eräänlainen uskonnollinen voima ihmisen oman vaikutuksen johdosta muuttanut peilin sadun kaltaiseksi puhuvaksi kuvastimeksi, ilman että ihminen sitä olisi aidosti tunnistanut. Nyt katsellaan itseään Narkissoksen silmin päivästä päivään kelvollisempana ja kauniimpana, suostuen kuulemaan vain hiljainen tai äänekkäämpi ääni: ”Hyvä kun kysyit, sinä olet maassa kaunehin!”

Maailma juhlii omiaan, olkoon se sitten tangon taikaa tai yleensä vain kuuluisuutta ja mainetta. Herramme ei ole luvannut antaa omilleen niin kuin maailma antaa, vaan uskovaisen tie on yhä vielä kaita ja portti ahdas. Lukemattomat peilit on nyt saatu heijastamaan ihmisen mieleisiä kuvia ja mielipiteitä siinä määrin että joutuu huudahtamaan jonkun mielestä sopimattomankin kovalla äänellä: ”Katsokaa vain Jumalan Sanan aitoon ja puhtaaseen peiliin, joka kertoo teille todellisen tilanteen!”

Roomalaiskirjeen neljästoista luku mainitsee mielipiteet ja niiden aiheuttamat väittelyt. Me olemme oikeuttaneet vääränlaiset asenteet hengellisyyden ja oikeiden oppien varjolla, kieltäytyen rakastamasta toisenlaisia ajatuksia omaavia lähimmäisiämme. Me olemme aivan liian suuressa määrin katselleet omaa heijastustamme vääristä peileistä, ja kun Jumalan Sanan peili on asetettu eteemme, olemme luoneet siihen aivan liian pikaisen vilkaisun, ehtimättä nähdä todellisia kasvojamme. Meidät on suorastaan ohjelmoitu näkemään jotakin todellisuuden vastaista, narsistista omahyväisyyttä ja kuviteltua hengellisyyttä. Uskoa korostetaan siinä määrin väärällä tavalla, ettei se yllä juurikaan tekojemme tasolle.

Jumalan kansa, älä anna pettää itseäsi tässä petollisessa ajassa! Kaikki meissä ja meidän ympärillämme vie meitä lähemmäksi totuutta ja todellisuutta tavalla, joka ei ehkä miellytä meitä, mutta palvelee vain iankaikkista parastamme!

”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.”