Social Icons

Pages

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tartu kiinni!


”Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” (1.Tim.6).

Tartu kiinni! Milloin? Nyt ja aina!

Pakene, tavoittele, kilvoittele, tartu kiinni!

Mikään lukemassamme ei ole vanhanaikaista, vaan jumalallista todellisuutta viimeiseen hengenvetoomme asti! Jos oikeastaan kukaan ei puhu näistä asioista, ei se vapauta meitä vastuustamme. Meissä voi olla suuri määrä tietoisuutta Sanasta, mutta jos emme ole tarttuneet siihen kiinni, itsessämme, ei se meitä hyödytä.

”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak.4)

Me voimme siis aivan käsittämättömässä määrin rikkoa sitä vastaan, mikä jo on itsessämme!  Totena pitäminen on vain yksi vaihe elämässämme. Sen tulee johtaa todellisuuteen ja toteutumiseen, julkitulemiseen. Sanat ovat vain sanoja, mutta teoillamme me osoitamme mitä sisimmässämme todella on. Hengellisten asioiden totena pitäminen on siis hyvä alku, mutta:

”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: ’Sinulla on usko, ja minulla on teot’; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” (Jaak.2).

Millaisessa ajassa elämmekään! Kuka enää erottaa toisistaan väärien henkivaltojen totena pitämät asiat ja aidon uskon? Näiden välillä ei ole todellisuudessa mitään yhteyttä, vaikka edellisellä onkin niin pettävä jumalisuuden ulkokuori. Riivaajatkin uskovat, mutta se ei ole se usko, johon meidät on kutsuttu taivaallisella kutsumuksella!

”Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden?” (1.Kor.10).

Vieläkö ihmettelemme, että Herra on vetäytynyt sivuun sellaisessa määrin, että joudumme etsimään Häntä aivan uudella vilpittömyydellä?









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text