Olemme vain ääni!

”Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että

Minä olen se, joka sanon:

’Katso, tässä Minä olen.’

’Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’ Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.” (Jes.52).

Julistamamme Sanoma ei ole koskaan muuttunut eikä tule muuttumaan! Meidän Herramme omien sanojen mukaan Johannes Kastajalla on aivan erityislaatuinen merkitys pelastushistoriassa, joten emme tee mitään vääryyttä viitatessamme häneen mitä erinomaisimpana esimerkkinä omalle toiminnallemme ja asenteellemme. Hänessä tulee esiin mitä suurin vaatimattomuus ja oman aseman tunnistaminen. ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä!”

Mitä tulee julistukseemme ja opetukseemme, olemme koko sydämestämme halunneet omaksua saman asenteen kuin mitä Johannes Kastajalla oli. Paavalin lukuisiin ajatuksiin vedoten voimme mekin nähdä täydellisen riippuvaisuutemme Lähettäjästämme ja Hänen tahdostaan ja tarkoituksestaan. Itse asiassa ei ole olemassakaan mitään sanomaa tai ”Sanomaa” alkuperäisen lähettämisen ja tarkoituksen ulkopuolella, jotenkin itsenäisenä ja irrallisena! Tämä tulee kuin tulisina kirjaimina esiin Johanneksen omassa uskontunnustuksessa ja sanomassa:

"’Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?’ Hän sanoi: ’Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut.’ Ja lähetetyt olivat fariseuksia…” (Joh.1).

Johannes oli jumalallisen profetian täyttymys, ei omassa itsessään, vaan jumalallisessa säätämyksessä. Hän ei itsessään ollut mitään, mutta kutsumuksensa perusteella hän oli ”Huutavan ääni”!

”Huutavan ääni kuuluu: ’Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.’ Ääni sanoo: ’Julista!’” (Jes.40).

Kuinka kaukana tästä kaikesta onkaan suuri osa nykyistäkin julistusta ja opetusta! Seurakunnan tehtävä on aina ollut, yksittäisiä jäseniä myöten, tasoittaa tietä Herralle. Mitä on sen sijaan tehty? Kaikki jumalallinen ja hengellinen ilmestys on vääristelty mitä karkeimmalla tavalla, aikaansaaden entistäkin epätasaisempi tie Herran luokse. On luotu jopa syviä kuiluja sinne, missä ennen oli tasaista! Onko siis ihme, jos olemme päätyneet nykyiseen tilanteeseen?

”Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?” (Jes.8).

Mikä on minun sanomani, sinun sanomasi tässä ajassa? Mitä kuulutamme ja viemme eteenpäin? Meidän äänemme ei ole oma äänemme, eikä sanomamme oma sanomamme!

”Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että

Minä olen se, joka sanon:

’Katso, tässä Minä olen.’”

Ei jokin sanoma, ei jokin merkittävä julistaja, vaan Herra Itse palaa kansansa keskelle! Olkoon tämä meidän äänemme ja elämämme! Kohottakaamme mekin käsivartemme ja huudahtakaamme koko voimallamme: ”Katso, Itse Herra!”