Uusi luomus

”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” (Gal.6).

Uusi luomus! Me levitämme ympärillemme sitä, mitä olemme! Jokaisella hetkellämme on jokin vaikutus johonkin. Siksi hedelmämme, josta meidät tunnetaan, ei ole jokin hetkittäinen onnistunut suoritus, vaan tietynlainen kokonaisuus, joka perustuu siihen mitä todella olemme. Uusi luomus! Jos kerran kaikki meissä on uutta, niin miksi heijastamme niin valtavan määrän vanhaa aikakaudesta toiseen? Ettemme vain pettäisi itseämme ja toisiamme henkisillä ponnisteluillamme, tuottaaksemme omasta mielestämme hengellistä aineistoa?

Hengellisyyttä on todella monenlaista, aivan kuten on monenlaisia ihmisiäkin. Miksi on niin vähän yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä? Koska on niin monenlaisia mielipiteitä ja hengellisyyksiä, jotka kaikki ovat syntyneet yksittäisissä ajatusmaailmoissa. Mitä todellisuudessa ovat tähän johtaneet uudet luomukset? Sana ei toki tarkoita ihmismielen mukaisia, filosofian tuottamia uusia ajatusmalleja ja näkemyksiä, moderneihin oivalluksiin perustuvia persoonia! Sana selvästikin tarkoittaa uudestisyntyneitä, Kristuksen Elämästä eläviä, uudistuneita ihmisiä, joiden vanha ihminen on naulittu ristille ja toteutuu:

”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal.2).

Miksi jokin ihmisluonnossa niin vieroksuu Sanan lukemista? Puhutelluksi tuleminen! Kuinka moni ajatteleekaan säästyvänsä syytöksiltä ja tuomioilta tietämättömyytensä johdosta? Tulee jälleen kerran mieleeni tuo alahärmäläinen valokuvaaja, joka totesi ilman Raamattuakin tietävänsä, että lähimmäistä pitää rakastaa! Suurin ajateltavissa oleva petos on uskotella itselleen hengellisen tietämättömyyden olevan jonkinlainen suoja vääryydelle ja rakkaudettomuudelle! Kaikki tämä ”tietämättömyys” ei olekaan todellisuudessa ja käytännössä tietämättömyyttä, vaan valtavaa itsepetosta! Vuodesta 1964 lähtien olen seurannut mitä erilaisimpien suuntien ja niiden edustajien vaellusta ja käytäntöä. Miten voisi olla mahdollista, että näissä ”uusi luomus” olisi aikaansaanut kaiken havaittavissa olevan tuomiohengen ja kanssapalvelijoiden lyömisen? Uusi luomus ei turvaudu omiin opillisiin näkemyksiin nostaakseen esiin omaa hengellisyyttään. Todeksi on osoittautunut jo 60-luvun lopulla mieleeni yhä uudelleen noussut ajatus, että yli yhdeksänkymmentä prosenttia uskovaisuudestamme perustuu toisten huonommaksi näkemiseen!

”Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat. Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.” (1.Joh.3).

Maailma siis vihaa niitä, jotka rakastavat!